BH Hingstbackes Red-Hartsiboy
Rotu: Novascotiannoutaja eli tolleri
Sukupuoli: uros, kastroitu (syksyllä 2006)
Syntymäaika: 1.5.2002
Säkäkorkeus: n. 51cm
Paino: 20kg
Lonkat: A/A, kyynäreet: 0/0, silmät: OK (7.9.2004)
Isä: FIN MVA EST MVA KANS MVA Hingstbackes Red Dingo
Emä: Nordwart Fusa
Kasvattaja: Leena Jokela, Suur-Miehikkälä
Omistaja: Matleena Kallio, Tampere
KoiraNet
jälkelaiset
harrastukset
|
|
Näyttelyt:
 8x ERI (1xJUN, 5x NUO, 2xAVO)
 5x SERT
 1x VACA
 1x CACIB
 3x ROP
 1x VSP
TOKO
 2x ALO1 (189.83p. & 195p.)
 2x AVO1 (178p. & 180p.)
 Järvenpään joukkue SM-kisojen alokasluokan voitto 2004
 Pohjois-Hämeen Kennelpiirin joukkue-kisoissa joukkeahopeaa 2004
Agility
 MAXI2 2x 0vp.(LUVA)
 Pohjois-Hämeen Kennelpiirin epäviral. joukkue-kisoissa joukkeapronssia 2005
 Pohjois-Häme Cup maxien hopeaa 2006
Muuta
 Hyväksytty BH-koe (5.5.2005)
Miten Ressu tuli meille
Pitkäaikainen haaveeni ihka omasta koirasta toteutui Ressun myötä. Vaikka perheeseemme kuului vanha Cavalier Tossu vuosimallia -93, halusin kovasti omaa koiraa, jonka kanssa voisi harrastaa mm.agilityä. Koirarotua miettiessäni päädyin tolleriin, koska siinä oli kaikki mitä halusin. Se oli sopivan kokoinen, energinen, joka lajiin sopiva koira ja vielä noutajarotu. Ainoat miinuspuolet (jotka silloin tiesin) olivat tietty rodun terveys ja äitini mielestä (liian) pitkä karva ;) Olin tavannut muutamia tollereita ja ihastunut niihin.
Kesällä-02, tarkemmin heinäkuussa, noin kaksivuotinen odotukseni "palkittiin". Äitini kirjaimellisesti sai jonkin kohtauksen, ilmoittaessaan aika yllättäen, että: "Nyt sinä likka saat sen koiran"! x) Asian tullessa yllättäen ajankohtaiseksi, en osannut käyttää tilaisuutta hyväkseni ja tutkia mahdollisia yhdistelmiä, tai ottaa selvää eri kenneleistä. Mikäli käytössäni olisi ollut jo tuolloin internet, olisin varmasti saanut selvää monista asioista. :/
Ajankohta kun mahdollisti pennun ottamisen välittömästi, rupesin siinä onnellisuuden huumassa soittelemaan läpi kenneleita, joiden numeron olin jotenkin, jostakin onnistunut saamaan. Eräs toisen kennelin kasvattaja (en muista kuka) antoi minulle Jokelan Leenan numeron ja sanoi hänellä olevan luovutusikäisiä pentuja. Soitettuani hänelle ilmeni, että jäljellä oli vain vajaa kolmikuinen uros Hartsi. Se oli energinen, kovaluontoinen (myöhemmin paljastunut pehmeähköksi), ikäisekseen isokokoinen, tummanpunainen ja siinä oli paljon valkoisia merkkejä. Minulle se kuulosti täydelliseltä! Loppujenlopuksi ja sen suurempia miettimättä, Hartsi alias Ressu kuitenkin löysi kotinsa nuoren harrastajatytön luokse.
Ressu oli kovasti ihmeissään jouduttuaan "keskeltä ei mitään", kovaan kaupungin vilinään, taloon, jossa on paljon lapsia, mitä se ei ollut tietääkseni ikinä nähnyt. Ressu oli pentuna säikky, suorastaan arka...joka on johtanut myöhemmällä iällä varautuneisuuteen. Tärkeä osa Ressun herkkyysaikaa oli jo mennyt sen tullessa minulle mikä vaikeutti sen sopeutumista lapsiin, muihin ihmisiin ja muuten täysin erilaisiin olosuhteisiin, kuin missä se oli kasvanut.
Ensimmäisen koiran kanssa on oikeus epäonnistua, suorastaan velvollisuus ;) Ressun kanssa olen kyllä tehnyt enemmän kuin velvollisuuteni, mutta ilman kantapään kautta opittuja virheitä, en ehkä olisi koskaan oppinut monia asioita. Vaikea koira opettaa niin paljon enemmän kuin helppo, siitä olen Ressulle kiitollinen. Se on hieno koira, jonka kanssa olen kokenut paljon ja jonka kanssa koettavaa on vielä toivottavasti paljon jäljellä.
Luonne
Ressu on luonteeltaan ehtymätön energiapakkaus, surusilmäinen sohvanvaltaaja ja valloittava veijari, sekä kaikkea muuta mitä sanat eivät riitä kuvaamaan :)
Ressu kastroitiin syksyllä 2006. Syynä jatkuva stressaaminen, jonka myötä sen elimistö ei päässyt palautumaan normaaliin vireystilaan lähes ollenkaan.
Leikkauksen myötä koiran luonne muuttui huomattavasti. Ennen rauhoittumaan kykenemätön koira pystyykin lopettamaan tekemisen. Rauhatonta ja epätarkkaa työskentelyä osoittanut koira, tekeekin nykyään maltillisemmin ja tarkemmin. Ennen lähes kaikkea liikkuvaa nylkyttänyt uros malttaa tätä nykyä jättää tyttöset rauhaan jne.
Hellyydestä Repe ei saa koskaan tarpeekseen. Tuttujen ihmisten eteen Repa heittäytyy mielellään kyljelleen ja vaatii tassulla rapsutuksia. Vieraita taas tervehditään hiukan varovaisemmin. Sellaiset henkilöt kyllä ovat mukavia, jotka kanniskelevät nameja taskussaan :)
Rohkeutta ja toimintakykyä koirasta löytyy, tietty poikkeuksiakin on. Vaikeissa maastoissa liikkuminen on Ressulle mielekästä, eikä raunioradan haastavat alustat, tai telineet tuota ongelmia.
Uiminen on Repen ykkösjuttu, sekä ehtymätön noutointo. Myös Taistelutahtoa löytyy koirasta enemmän kuin normitollerista.
Ressu on sekä kova, että pehmeä. Monista yllätyksistä selvitään ihmettelemällä, eikä mörköjä jää kaappeihin. Toisaalta pentuaikana on muodostunut muutamia sellaisia haamuja, jotka eivät koskaan kuole mm. ne lapset.
Dominanssiakin ilmenee koirassa jossain määrin, mutta leikkuksen myötä sekin on hiukan muuttunut.
Parasta Ressussa on kuitenkin sen iloinen luonne ja pohjaton tekemisen tarve. Intoa ja älyä riittää aina lenkkipolulta agilityradalle.
Terveys
Ressu on ollut perusterve koira, muutamaa korvatulehdusta tai yhtä kennelyskää lukuunottamatta. Liikkuvalle ja paljon harrastavalle koiralle sattuu ja tapahtuu, eikä ruhjeilta, haavoilta tai muilta pieniltä elämän kolhuilta ole säästytty. Anturat ovat välillä olleet kovilla agilityn tai asvalttilenkkeilyn takia, mutta kuntoutuneet onneksi. Repellä on A:n lonkat sekä terveet kyynäreet ja silmät.
|
|
|