Kuulumiset 2008
Kuulumiset 2006

11.12.2007   Jouluteloille  -Saara
Pikku-V päätti skabadabaduu-vuotensa kotimaan ryhmikseen, elikä Tampereen itsenäisyyspäivän näyttelyyn.
Näyttelyyn lähdettiin jälleen epäilevin mielin ja pälyillen, mutta taippareiden jälkeen tuntui kuitenkin myös kivalta vaeltaa "agimaneesiin" näissä merkeissä.

Niihamassa juhlittiin itsenäisyyttä isosti ja märästi: sää oli kaamea!
Koirajoukossa sokkeloitiin, kunnen xxxl-häkillemme löytyi paikka ja Fannykin eksyi luokse luettelon kanssa. Selvisi, että Viggo saisi poseerata kehässä keskenään. Mikäpä siinä, kettu painui käyttöluokkaan näyttäen terhakkaalta metsäkoiralta, ja tuomarin mukaan ilmeisesti myös nälkiintyneeeltä. No, vitsi vitsinä. Unohtui tietenkin, että näyttökoirassa saa olemustakin vähän olla, ja yritin päinvastoin pitää Vigon timmissä, ettei pulskistuisi näyttelyihin, mutta itseäpä tuo ei haittaa, että koira on fitti, päinvastoin. Ja kyllä Viigu syödäkseen saa :)
Viggo nappasi EH:n muiden poikien tavoin kun vain kaksi ERIä taisi n. kymmenelle urokselle irrota. Saija Juutilainen jaksoi laatia pitkän yksityiskohtaisen arvostelun joka kuvaili aika hyvin Viggoa. Luulen että kevyämmälle Vigolle olisi tullut kenties raskaita suosivalta Lehtoselta heikompaa palautetta. Tuomarimuutos oli varmaankin meille hyvä juttu.

Agilityyn olisi aika hiljalleen palata ja tunnarin lisäksi palautella muutakin TOKOa mieliin tämän thermoloman eli tokohermoloman jälkeen. Agi on odotettavasti multa kateissa, vaikka tauolle jäimmekin (tokovalmentautumisen vuoksi) Maria Aaltosen hyvän kurssiviikonlopun jälkeen. Ratatreeniä tarvitaan kipeästi. Tekniikkahionta on koitunut kisoissa kohtaloksi...

Viikon iloisena yllätyksenä sain Vigon Lordi-serkun omistajalta Johannalta postia, että Pohjois-Häme Cupin palkinnot voi hakea treenitiloista. Kävi ilmi, että Viggo oli voittanut Cupin medien osalta ja työpäivä piristyi kummasti :)
Pojasta polvi paranee, sillä Repahan tuli maxeissa hopealle vuonna 2006. Uskoa tuli, että ruosteinen kuskikin pääsee vielä johonkin ruotuun. Treeniä tarvitaan paljon alle ja kisata pitäisi ensi vuonna ahkerammin.
Tekniikkareenin määrää täytyy vähentää, mutta kontaktit vaativat todella paljon korkeiden kierroksien treeniä. Omaa pelisilmää ja kuntoa tässä on kuitenkin syytä koiran taitojen ohella parantaa! Kas kun ei kesän kunto pysy itsestään ;)

Onnittelut vielä Miialle Wäinön Maxien 4. sijoituksesta P-Häme Cupissa ja söpsis Willan hienosta näyttelydebyytistä! Onnittelut myäs Merjalle ja Ressun Vicksi-siskolle ERIstä ja PN-4 sijoituksesta! Piankos se viimeinen SERTi tulee.

Vigon arvostelu

3.12.2007   Ei itkeä saa...  -Saara
Itkulainen meinasi kuitenkin päästä, kun reenikentällä mudassa, sohjossa ja pimeydessä viikkoja elänyt pari sai heittää hyvästit ykköselle tunnarin vuoksi. Treeniä lisää, tuntuu huonolta vitsiltä, kun tahtoa ja treeniä oli todella paljon alla. Maitohapoilla ollaan vieläkin urakan jälkeen, mutta onneksi hankittu osaaminenkin on kova pohja jatkolle. Ekalla ei nyt vaan ykköstä tullut. Perskuta.

Vigon TOKOkoe oli Virroilla 24.11. Tuomarina toimi arvostamani ylituomari Salme Mujunen. Paikkana lämmin liikuntahalli, kumimattopohjalla. Jouduimme starttaamaan ekoina. Paikka jota inhoan, ja Viggokaan ei tällä paikalla juuri toimi. Viigu on aluksi aina sen sortin virtapiikki, että pojalta on saatavat paineet pois, jotta kontakti olisi normaali. Ehdin puolessa tunnissa ottaa pihalla pahimmat hötkyt pois liikkeillä ja psyykkasin samalla varmuutta ja rauhallisuutta itselleni. Suuri kysymysmerkki oli kuitenkin halli, jossa Viggo päätti piipata. Stressiä siis oli ilmassa ja kovin paljon kiinnosti kumiseva ja kaikuva sisätila hajuineen, eikä kehäkontakti ollut ollenkaan totutunlaista.

Paikallamakuu tyrittiin kenraaliharjoituksissa, niinkuin hyvissä kenraaleissa on usein tapana. Pelkäsin liikettä siis kovinkin paljon. Luojan lykyksi Vee piti kyynärpäät maassa, liikkeessä, joka on ollut sille aika varma. Vierestä nousi belgi, joten aina parempi :)Kymppi tuli, mutta Mujusen mukaan Viigu hengitteli lopuksi raskaammin. Ei mitään radikaalia muutosta kuitenkaan.

Seuraaminen lennosta paikkamakuun jälkeen oli hienoa ja kontakti hieno! Viggo oli reenien loppusuoralla jo hiukan paineistunut, sillä reenasimme niin paljon. Myös se että palautin vääristä suorituksista pienellä torusanalla paineisti, koska mielestäni sain jo vaatia osaamisalueilla. Myös liian kivat, eli kuumat liikkeet kuten ruutu ja taas ylitreenatut, kuten tunnari teettivät reeneissä ääntelyä. Varmasti aisti myös tunnetiloja. Nyt kuitenkin ääntely pysyi minimissä ja seuruu oli samaa tasoa kuin aikaisemmissa kokeissa. Skarppasi Mapenkin mielestä stressissä hienosti! Jyräsin vähän sivuliikkumisissa kun jännitin, ja salme huomauttikin ennemmin omasta liikkumisestani, kuin koiran. Koiran tekninen osaaminen oli tuomarin mukaan todella korkeatasoista :) Ysi puoli.

Istuminen oli melko varma liike, mutta halusin tehdä varmistuksen pienellä päänkäännöllä käskyn yhteydessä. Tietoinen riski ja siitä verotettiin se puoli pistettä.

Luoksari on ollut Vigon huonojon pisteiden liike, sillä opetuksesta huolimatta viggo ei ole vielä oppinut sukeltamaan maahanmenoon. Maahanmeno on todella hidas. seisomisessa olemme saaneet joko vauhdin tai nopeamman pysäyksen. Tällä hetkellä olen luottanut vauhtiin ja palloon ilman huoijausheittoja. Takapalkka vie meidät ennakointiin ja vauhdittomuuteen. Näistä syistä siis seiska. Ressun ylisäpäkkyys tarvittaisiin tässä liikkeessä lainaksi...

Ruutua on treenattu ehkä liikaakin hämyillä, ja peruosaamiseen tulisi taas palata vahvistuksen nimissä. Nyt kuitenkin luoksarimerkit toisessa reunassa, joten helppo ruutu. Ruutua on tehty paljon ja Viggo tekee sen yleensä hienosti keskelle. Nyt kuitenkin melko reunaan, sillä taisi paineistuneella olla hieman pitkät piuhat. Liikkui kai keskustan reunassa ja pitkillä piuhoilla ehti ottaa pari askelta ennenkuin painui maahaan reunaan. Hyvin silti. Unohdin myös jännityksissäin kysyä Vigolta ruudun paikkaa, joten hyvin haettu :) Seuraamisessa käteni jumitti tuomarin mukaan liikaa kyljessä ja tästä puoli pistettä. omaa huomaamattomuutta. Höh.

No hyppynoudossa sain yleisön tuntemaan varmasti suurta myötähäpeää. Siinä ja siinä pystyykö tälle tänäänkään nauramaan :) paineet ykkösestä kasvoivat hyvän alun jälkeen, joten tiesin ettei helppoa liikettä saa nollata. Niinpä päätin tehdä sen. Heitin surkeana heittäjänä kapulaa laipasta, koska Mappe on tietenkin kehottanut. Koen että heitän silloin vielä huonommin. Noh, kapula ikään kuin tarttui jännityksestä käteen ja päästin liian myöhään irti saaden aikaan lyhyen, KORKEAN ja vinon heiton. Ihme etten heittänyt taakseni. Niinkin on saappaanheitossa tapahtunut... Ironisinta että poikaystäväni opetti minulle edellisenä iltana lenkillä pallonheittoa. God damn. Viggo meni ja tuli linnuntietä. Näin olisi tehnyt jokainen koira. Tuomarikin oli hyvin harmissaan.

Metallinouto normaali, mutta Vigolla ilmeisesti pientä suun availua pitäessä. En muista tuomarkommentteja, sillä suomeksi sanottuna v*tutti vieläkin niin paljon. Puoliska pistettä pois.

Noh, tunnari on ollut superharjoittelussa yöt päivät, mutta harvoilla toistoilla, oikeastaan kerta kerrallansa. Mujusen teeseistä on Vigon epävarmuuden vuoksi pidetty kiinni; rauhallisuus, vahva haju ja puhtaat kapulat. Olen pyrkinyt tekemään kaikesta mahdollisimman helppoa. Mutta, mutta, miles to go, sillä se mikä riivasi taippareissa riivaa tunnarissa. Itsenäisessä työssä varmuus uupuu. Kun oma on nostettu ja kutsua ei kuulu se saattaa tippua suusta ja sen jälkeen löytää tiensä käteen pienen haistelun jälkeen tai sitten välissä nousee vääriä kapuloita. Mujusen opeilla ja kotona maassa lorvineilla ei hajustamillani kapuloilla sain Viggoon jo rauhallisuutta ja varmuutta, mutta koepaikka ja -paine olivat vielä liikaa. alusta mennään taas. Melkoista kapulan syöntiä ja arpanostoa nähtiin kokeessa :(

Kaukkarit yhdessä onnistuneen hyppynoudon kanssa olisivat voineet pelastaa, mutta tietenkin helpotti ettei yksin hyppynouto olisi sitä tehnyt. Sitä synninpäästöä en olisi antanut itselleni ikinä. Onnistunut tunnari olisi vienyt meidät ykköseen mutta sitä saamme odottaa - toivon mukaan vain ensi kokeeseen, ja kun olisinkin saanut useamman kokeen tälle vuodelle, mutta tokoihmiset varaavat tunnetusti kokeet puolta vuotta aiemmin ja kuusi koetta kerralla! Argh. Paikkoja ei juuri ollut.

Kaukkareissa ensimmäinen vaihto mitätöitiin, sillä Viggo luimisteli ja oudoksui nousta kahdella ensimmäisellä käskyllä istumaan. Yritin olla ääni- ja käsimerkeiltäni normaali, mutta istuminen on aina silloin tällöin jäänyt Vigolla suorittamatta. Olen analysoinut syytä ja voittajatreenit ovat kyllä menneet hyvin, mutta nyt näin.. Haluaisin tosi varmoiksi, kun hyvällä mallilla ovat. Tekniikkaa kuitenkin kehuttiin, vain yhdessä vaihdossa tekniikkaepäpuhtautta. Seiska yhden vaihdon jäätyä. Seiso-maahan hissillä :)

Kokonaisvaikutelmasta en muista kaikkea, mutta vigon osaamisen tasoa kiiteltiin ja yhteistyön toimivuutta. Kymppi lämmitti mieltä :)

Koe oli toisaalta pettymys sillä kuukausia oltiin tahkottu ja toivoin ykköstä. Toisaalta se oli opettava kokemus. Sisäkokeet ovat Vigolla siis vaikeita. Ulkona toimii huomattavasti paremmin. Huomasin jo Vigon vuotavista ja punaisista silmistä, ettei kaikki ole ok. Viggo myös otti stressiä kovasta harjoittelusta ja sai silmätulehduksen. Koira on reagoinut ennenkin psykosomaattisesti, kutina on yksi oireilutapa. Silmätulehdus lähti pian kokeen jälkeen.

Yritän hankkia ajoissa ensi vuoden kokeita ja uudet kuviotkin astuvat pian treeniohjelmaan. Viigu saa näistä varmasti mielekkyyttä ja rauhallisempi tempo palauttanee meitä molempia kivaan, rauhalliseen TOKO-mielentilaan. Viigua ja itseään tulee jatkossa kuunnella paremmin.

Vigon tokotulokset

18.11.2007   Uusia tuulia ;)  -Matleena
Nokkelimat sivuilla surffailijat ovat saattaneet jo havaita galleriasivulle ilmestyneen tarkennustekstin, nimittäin kameraesittelyn. Varsinainen uusi tieto kätkeytyy toiselle riville paljasten kameraperheemme uuden jäsenen,Canonin EOS 400D järkkärin, minun kamerani :)
"Pikkuveli" 350D löytyy siis Fannyn kameralaukusta ja 400D nyt minulta. Kunnon putken hankinta onkin sitten seuraava murheenkryyni, kun siihen saakin sitten investoida taas helposti kameran hinnan verran :0 Kauanpa sitä jaksoi iloita omasta uudesta kamerastaan :)

Noh, onneksi on sentään muita ilonaiheita elämässä. On sattunut niin onnellisesti, että olen kohdannut erään ihanan ihmisen, jonka vauhdikas ja valloittava bordercollienarttu on tullut minun ohjaukseeni agilityssä :D Ressun kanssa kisaamisen lopettaminen jätti suuren aukon, jonka nyt Nasun kanssa tavoitteellinen treenaaminen on paikannut.
Kilpailuhermot ja kaikki taidon rippeetkin ovat nyt koetuksella kun traktorin sijasta agilitybaanalla pitäisi osata ajaa ferrarilla. Kankean alun jälkeen tulevaisuus näyttää jo paljon valoisammalta ja alan pikkuhiljaa ymmärtää minulle niin ennestään vieraan paimenen sielunelämää. Tämä "ihmisenmieli" tietää minne olet menossa ennekuin itse tiedät. Silloin ei jää paljon virheille varaa :) Ennen pärjäsi aika pitkälle juoksuvoittoisena ohjaajana, mutta nyt täytyy varmaan oikeasti opetella ohjaamaan, kun juoksuvauhti ei enää ihan riitäkään samassa määrin tämän masiinan rinnalla :)
Aika näyttää koska kisoihin päästään, mutta nyt toistaiseksi harjoitellaan kunnolla oikeita estesuorituksia ja vaativampia ohjauksia niin, että lopulta päästäisiin rämpimään aina kuninkuusluokkaan asti ;)
Nasu-neitiin voi tutustua paremmin neidin omilla sivuilla.
Kuvissa Ressu ja sen uusi ystävä Nasu, jonka väri onkin sitten hiukan harvinaisempi :)

Vigon ja Saaran touhuiluista sen verran, että agista on pari hakenut parit hyllyt ja tokossa VOIttajan startti lähestyy ja treenitahti sen kuin kovenee ;)

24.9.2007   Syksyn pakettikuulumiset.  -Fanny
Syksy on mennyt aika moista haipakkaa ja koekausi alkaa olla purkissa. Enää mahdollisesti kaksi NOME/WT koitosta ennen talvihorrosta koetoiminnasta. Meidän piti startata syyskuussa TOKO:ssa ja NOME:ssa AVO-luokassa, mutta Maddelainen päätti antaa itselleen vähän lomaa ja aloitti juoksunsa juuri viimeisten kokeiden päälle. TOKOssa pidetään nyt talvi taukoa ja opetellaan ylempien luokkien liikkeet.


7.-9.9.2007 vietimme Pyhäjoella Sidewild F ja L pentujen pentutreffejä/koulutusviikonloppua. Madden Lost-pennuista tuli mukaan kiitettävät seitsemän yhdeksästä (Otso, Moona, Hansu, Elli, Lotta, Una sekä Bea)! Prinsessan sisaruksia taas saapui 5: Helmi, Luna, Nelli, Miska, Ronski. Lisäksi löytyi Lostien isä Eppu (aka My Little Pony). Myös Nette pääsi mukaan ja se lämmitteli vähän lomaromanssin tynkää Epun kanssa. ;)
Madden äidinrakkaus oli täydellisesti tipotiessään, ilmeisesti 8 viikkoa oli sitten erittäin tarpeeksi. Lotta on silti säilyttänyt asemansa lempilapsena. Erityisesti mustissa nartuissa oli todella paljon samaa näköä Madden kanssa. Osa oli perinyt äiskän äänitehosteetkin ja Moona vielä selvästi koonkin. Otso-pojassa oli myös äiskän näköä: erehdyin luulemaan sitä Maddeksi moneen kertaan! ;D

Perjantaina saavuimme vasta klo.23 aikaan säkkipimeällä. Ihmeellisen hyvin löydettiin perille huolimatta Eniron U-käännössuosituksista... Yötä vierähti vielä muutama tunti lisää jutustellessa ja grillaillessa.
Lauantaina varsinaisten NOMEn alkeiden lisukkeena Lostien ohjaajat saivat opetella kimittämistä ja taippariotetta. Ilmeisesti emme Mapen kanssa ole ainoita, jotka käyttävät ihmiskoira demonstraatiota (ks.kuva). ;D
Treenasimme F-poppoon kanssa markkeerauksia, linjaa ja hiukan hakua sekä tiemme "fasaanijahdin". Madden suoritti hyvin AVO-luokan linjaa ja kaksoismarkkeerauksia. Sain taas ison kasan uusia vinkkejä ja ideoita! :) Paljon on vielä ohjaajalla tekemistä itsensä kouluttamisessa...

Sunnuntaina takaisintulomatka sujui ihmeellisen nopeasti, vaikka taivalta kertyikin 5½ tuntia (kaikkialle sitä lähteekin koiraharrastuksen viemänä). Tiina pysyi hyvin kartalla, ja osasi ajaa autoa (ja tööttäillä ohiajajille) apukuskin paikalta. ;)
Suuret kiitokset vielä kouluttajille Ilpolle ja Markulle sekä ruokapuolesta vastanneille Annelle ja Helenalle. Ja tietenkin myös kaikille paikalle löytäneille Losteille ja Fire-sisaruksille! Oli oikein kiva nähdä sekä Madden jälkikasvua että sisaruksia samalla kertaa! :)

Ensi vuonna sitten uusinta, ja yritetään Tiina käydä siellä Tuurissa! ;)

Viikonlopun kuvakertomus
Kuvia viikonlopulta
Tiinan ottamia kuvia viikonlopulta

23.9.2007   Yes Sir, I can retrieve! Even under pressure!  -Saara
Viggo on siitä jännä koira, että se tuntuu pitävän luvusta kolme. Tämähän on sinänsä luonnollista, sillä Viggo on laskujärjestyksessä perheen kolmas koira. Noh, Pikku-V päätti alkukesästä pitää onnenluvustaan kiinni ja nousi agissa kolmosiin nollatalkooviikonlopun kolmannella punnerruksella. kolmas kerta toden sanoo jne. Koirani taikauskotaipumuksen muistaen uumoilin, että V lienee valmis suorittamaan taipparitkin kolmannella rykäisyllä. Ja näin onnellisesti kävi ;)

No tottapuhuakseni Viggo vaati varmastikin ne kasvun vuodet ennen kuin sen itseluottamus ja aloitekyky oli kokeessa eilistä luokkaa. Tosi ylpeähän Viigulaisesta sai olla. Se ei noteerannut hakuruutua harjoitusta kummemmaksi tilanteeksi, vaan vauhti oli sama kuin reeneissä. Maaritsa oli oikeassa: neljä varista riitti, kun Viigu kampesi itsensä ylös rinnettä nenä sniffaillen, poimi ripeästi vaakun ja palautti laukalla käteen yksi toisensa jälkeen. Itse ei voinut kuin reippaalle jäbälle ylistyssanoja jaella, niin otettu olin Vigon meiningistä.

Olisin kuvitellut, että Viggo ottaa koetilanteessta häiriötä, sillä ruutu tökki pahasti viime vuonna. Ensimmäinen virhe oli väärä ohjaaja, sillä Viggo etsi katseellaan Mammaa... Kuvittelimme silloin Mapen toimivan jämäkkänä lähettäjänä, mutta yhteistyötä ei juuri ollut. Ongelma liittyi kuitenkin myös koirankusemiin, joita iltapäiväryhmän ruudussa oli paljon. Samaa pelkäsin tänä vuonna. Uroksille kuseskelut aiheuttavat melkoisen kiusauksien rihmaston hakuruutuun ja hajut sekoittavat jo muutenkin kuumana käyvää koiraa. Viigua ennen ruudussa oli paljon pissimerkkejä, joten helpotus oli suuri, kun Viggo ei työskentelyltään muuta halunnut tehdä :)

Hakuruutu osoitti kyllä sitä paineenalla työskentelemiseen tarvittavaa itseluottamusta, joka Veellä on kasvanut vuosi vuodelta, mutta hienosti sen toivat esiin myös vesinouto ja jälki. Rannalla Viggo huusi niin piukkana riistaintoa, että kiljukaulaan ei tuntunut olevan mitään kontaktia. Ensimmäiseen noutoon Viggo räsäytti kuin lapukka, ja lokki palautui rantaan. Toinen nouto aiheutti verenpainetta, kun heitetty lokki näkyi pinnalla vain inasen, ja sekin auringon heijastuksen peitossa. Viggo bonjasi linnun sijasta lumpeen, joka sentään näkyi, ja lähti uimaan sitä kohti. Lumpeenlehti osoittautui vääräksi luontokappaleeksi ja sinnikkäästi ukko kaarsi jo lokkia kohti. Häikäisy ei kuitenkaan antanut periksi ja niin kiersi Vee vielä mutkan, ennenkuin nenä sai lokista varman hajun. Sinnikästä itsenäistä vesityötä ja vielä meidän nirsommalta uimariltamme!

Jälki pelotti tietenkin jonkin verran, koska vain se erotti meidät enää kunniakirjan ahneesta kopeloinnista. Jäljelle käveltäessä Viggo tiesi heti, että töitä oli taas luvassa pitkän odottelun jälkeen. Noutsikassa tuntui siis reilusti lihasvoimaa, kun poika pönki kovaa alkumakaukselle. Viigu lähti käskyn saatuaan kuin tykin suusta, ja toivottavasti muisti tehdä muutakin, kuin juosta eteenpäin :) Rämeikköön ei nähnyt aivan täysin, mutta mielestäni Viggo markkeerasi kanin ja jäi haistelemaan. Pala nousi kurkkuun, sillä kaikki puputreenit olivat sujuneet nopealla ylösotolla. Viggo keksi vielä yllättävän tempauksen, sillä se lähti käymään muutaman metrin päässä ilmeisesti riistajäljillä ja hortoili hetken. Tuomari ei kuitenkaan käskenyt pyytää uuteen lähetykseen, vaan kysyi oliko Viggo reenannut pupulla. Kerroin, että oli, ja että normaalisti pupu tuli hyvin käteen. Vigon harharetket päättyivät kuitenkin yht´äkkiä oma-aloitteisesti, kun se sai vilkkuvalon päähänsä, ilmeisesti tutusta hajusta kiinni siis, ja laukkasi pupulle. Ilman kehotusta Viggo poimi kanin ja lähti kiikuttamaan, ennenkuin emäntä ehti liikaa järkyttyä. Hienosti pieni poika selvisi potran jäniksen kanssa. Tuomari kehui vielä Vigon kiikkuessa perille pojan ilmettä ja päätä erikoisen kauniiksi. Jännä heitto sinänsä :)

Tuomari päätti Vigon hakuruudun jälkeen harjoittaa systemaattista Nome-uhkailua ja -kiristystä, joten en nyt sitten sano, etteikö nomea voisi joskus ajatella. Kyllä Vigon noutoinnosta silti huolta pidetään.

Kiitos järjestäjille kokeesta ja Ninalle onnensaappaista! Onnea taipuneille ja treenijaksamista toistaiseksi taipumattomille! Erityisonnittelut valio-Wagelle!

Kiitokset tulevalle pieneläinhoitajallemme (heh) Maaritsalle, joka avitti meitä neuvoilla ja häiriökoira-Artulla (Namusillan Taifuuni)! Arttu toimi Vigon harjoitusruuduissa pissakoneena ja riistanhajustajana :)

Kiitokset myös muille avittajille ja Fannylle & koirilleen, sekä Mapelle, joka herkistyi ja liikuttui hakuruudun aikana :)

Taipumuskoearvostelu

9.9.2007   Met kävimme taistohon :)  -Saara
Viggo on ollut virtuaalimaailmassa kovin vaitonainen viimeiset kuukaudet, mutta todellisessa elämässä poika porskuttaa ihan kuin ennenkin. Kesän aikana kouluttauduimme muilla alueilla, ja sittemmin olemme palanneet jo tokon treenaamiseen ja agilityn pariin. Noutosektorikin on jälleen aktivoitu :)

Tänään sunnuntaina Viggo kävi haistelemassa ensimmäisen kerran kolmosluokan tuulia, ja ihan hyvin lähti ruostunut ohjaajanrakkinekin käyntiin. Piirinmestaruusskabojen ensimmäiseltä radalta hyl, sillä ihminen on tyhmä, ja vaihtaa joskus ohjauskuviota kaksi sekuntia ennen radalle menoa... No, kohta, joka olisi pitänyt ottaa esim. sylkkärillä, meni persiilleen väärällä ohjauksella ja Pikku-V ehti lojaalina kontaktimiehenä törkätä tassut puomin alapinnalle. Soimasin kyllä hyvin itseäni virhearviosta, sillä muuten meno oli virheetöntä. Toisen radan jälkeenkin harmitti, kun olisi ollut mahdollisuus tuplanolliin:(

Toiselta Rantamäki-Lahtisen mukavalta radalta siis nolla, ja ensimmäinen sm-nolla :) Kengurubensalla tuntui kone ajoittain kulkevan, mutta vastahan ovat rookiet kolmosiin nousseet :) Vigonlukutaitoa on tietenkin parannettava jatkuvasti, sillä se tuo kokemusta ja kokemushan toimii kuin häkä lajissa kuin lajissa ;) Laatua ja nopeutta osasimme kolmosista odottaa, joten sijoitus tällä kertaa valitettavasti se toinen kuuluisa parillinen: neljäs.

Hurjat onnittelut Sarkulle ja Itulle, jotka saivat tänään Nokialta kivannäköisen AVA-ruusukkeen kotiinviemisiksi! Jeah!

17-26.8.2007     -Fanny
17.8 Perjantaina suunnattiin valtion rautateiden kuljettamana Helsinkiin. Minulle oli langennut nakki labradorien club show:n kuvaamisesta ja junior handlerin tuomaroinnista (= kasvattajan kosto TK1:sen hakemisesta). Kehien katsomiseen päätettiin yhdistää vähän jotain rodunomaistakin treenausta, joten käytiin treenaamassa Madden veljen Ronskin ja Lolan seurassa linnuilla ja treinerillä. Teimme markkeerauksia ja linjaa, jotka kyllä kumpikin tarvitsevat paljon lisätreeniä ollakseen AVOkunnossa (ohjaajasta puhumattakaan). ;) Madde syttyi ihan erilailla paukuista ja linnuista, mutta ei onneksi karkaillut/pomppinut. Jotain edistystä kai sekin.

18.8 Lauantaina raahauduttiin edellisen illan siiderin lipittämisen jäljiltä Tuomarinkartanoon ensimmäisten joukossa. Taivas satoi muuutaman kerran aamun aikana niskaan, mutta onneksi kastumiselta vältyttiin kehien aikana! Päivä meni tosi nopeasti ohi ja kaikki luokkavoittajatkin sain kuvattua ilman kauheaa kaaosta. ;) Junnutuomaroinninkin sain vietyä läpi.

19.8 Mentiin Tiinan ja Lunan kanssa sompailemaan ja kuvailemaan Helsinkiin. Koko päivä taas vierärähti. Tsätä taitaa tulla perinne, sillä viime lokakuussa vietettiin myös kuvauspäivää. :)

Madden ja Lunan Helsingin reissu.
Uusia kuvia Lotasta



25-26.8 oli vuorossa Dark Water'sien pentutreffit, jonne menin kouluttamaan tokoa yhdessä Stiina Pasasen kanssa. Sonan jälkikasvua oli tullut paikalle kunnioitettavat 9pl 14:sta. :) Nettekin pääsi mukaan, mistä oli hyvin innoissaan. Tosin oli vielä innostuneempi lähtemään pois (tapansa mukaan). Jos Nette olisi saanut päättää, niin se olisi lähtenyt Rovaniemelle - sen verran hanakasti sununtaina kökötti Ullan farkussa Lolan seurana. ;P

Lauantai-iltana kävimme Ullan & Lolan sekä Martin & Sonan kanssa metsällä. Ensin menimme pellon laitaan kyttäämään kyyhkyjä. Noh eipä yksikään päässyt hengestään.
Myöhemmin mentiin sorsalle umpeen kasvaneelle lutakolle. Kulkeminen tuntui vähän samalta kuni olisi vesisängyn päällä tarponut. Muutamia sorsia nähtiin, mutta kaikki lensivät liian kaukana. Kaukempaa kuului kunnon räiskintä ja arvelimme, että joku vetelee sielä meidän linnut puoliautomaatilla. Noh, pamauttelu paljastui pois lähtiessämme ilotulitukseksi (lieneekö samat pojat asialla, jotka aiheuttivat aikaisemmin päivällä metsäpalon?). Madde löysi kaislikosta yhden haavakon, jota ne Sonan kanssa jahtasivat lammessa hetken aikaa. Haavakko pääsi karkuun, mutta Sona etsiskeli sitä vielä n.20 minuuttia uskentelemalla lammessa edestakaisin. Oli kyllä oikein hieno kokemus päästä metsälle! Huolimatta siitä, että kukaan ei kuollut. ;)
Yö venähtikin sitten jutellessa pikkkutunneille... Vähän suunniteltiin aamulennollekin menoa, mutta olisin saanut nukkua vain 15minuutin yöunet, joten maybe next time. :P

Sunnutaina treenailtiin sänkipellolla 4 mustan nartun voimin markkeerauksia treinerillä. Madde pysyi hyvin paikoillaan, ei pomppinut tms. Kerran lähti väärän ohjaajan käskystä painattamaan markkeeraukselle, mutta sain sen karjuttua takaisin. Markkeerauksetkin alkoivat näyttämään markkeerauksilta. Noh jatkamme treenaamista, varsinkin kun damikokoelmani sai kuusi uutta tulokasta. ;)

Kuvia viikonlopulta.

19.8.2007   Riikäppiä elokuun häppeningeistä  -Mappe
Elokuun vaihteessa hölmöilimme jo toista vuotta peräänsä Fannyn kanssa P-H kennelpiirin lasten koiraleirin ohjaajina.
Leirillä koulutuksellinen vastuualueemme oli tänä vuonna yhdessä vedettävä TOKO. Muista koulutuksistamme poiketen tämä oli hiukan helpompaa ja vähemmän vakavaa, sillä leirin pääasiallinen anti ei ole lajikoulutuksissa, vaan yhteisessä tekemisessä ja hauskan pitämisessä.
Leirikoirina meillä oli mukana tällä kertaa Nette, Madde ja Ressu, joista Ressu debytoi. Viime vuonna minulla oli lapsirakkautensa takia Viggo, mutta sen ollessa mahdoton pihistettävä tällä kertaa, Ressu lähti leirille lapsia pelkäämään. Eipä se niitä kauheasti pelännyt, liekö oppinut hiukan turvaamaan emäntäänsä :)
Säät olivat viime vuotista miellyttävämmät. Nyt ropisi sadettakin välillä, mutta silti koulutukset ja kilpailut pystyttiin vetämään reilun pelin hengessä kaikkien kastuessa :) Lämpöä ei ollut shortsipukeutumiseen asti laisinkaan, joten koirat pystyttiin pitämään sisätiloissa koko leirin ajan, joka huomattavasti helpompaa. Viime leiristä muistaa vaan paahtavan kuumuuden ja väsymyksen, tästä leiristä muistaa...noh kaikennäköistä ja sen väsymyksen. Viiden päivän leiristä pari ekaa menee vielä ihan hurmoksessa ja pelleillessä. Kolmantena päivänä alkaa väsymys jo vähän painaa, mutta silti jaksaa pitää hauskaa ja olla asiallinen. Neljäntenä päivänä alkaa nukkua päiväunia, myöhästymään joka paikasta ja suunnitella pakosuunnitelmaa. Viimeisenä päivänä miettiin mihin koiranremmiin hirttää itsensä. No ei. Mutta kieltämättä sen huomaa kaikista parin vikan päivän ruoka-aikoina kun kilpaa juttuja kertova pöytä hiljenee haukkotteluksi ja porukat nukahtaa kahvikuppien ääreen ;D
Tiukan aikataulun puitteissa ei paljoa treenailtu omia koiria. Ressun kanssa oli pakko hyväksikäyttää agiesteet ja Fanny treenaili Madella mm. tokoa ja nomea. Ohjaajien hulvattomassa "agishowssa" Fanny nauratti lapsia menemällä kahdella koiralla agiradan yhtä aikaa. Ei edes paljoa virheitä, ihan mahtava! :D Me Ressun kanssa tyydyttiin olemaan tosikoita ja kisaamaan tosissamme belgejä vastaan. En tiedä tuliko niille nollia, mutta me ainakin tehtiin, joten ollaan mielestämme ihan voittajia ;)
Kaikkinensä leiri oli onnistunut! Ohjaajaporukka oli mahtavaa, mitä nyt jotain pientä oli :)heh ja leiriläiset samoja hauskoja naamoja ja uusia tuttavuuksia.

La 11.8 piipahdimme tämän vuotista massa Toller Showta ihailemassa Riihimäellä, kun se sattui sopivasti kotiinpaluureitille. Ehdimme seuraamaan vasta avointen narttujen arvostelua iltapäivällä, jääden katkerasti paitsi urosten arvostelusta :/ Näkemättä jäi mm. Ressun pojat Mosse ja Jimi , joista onneksi jälkimmäinen oli "joutunut" jäämään paikalle paras pää- ja ilme kilpailua odottamaan ;) Molemmat pojat esiintyivät avoimessa luokassa, josta Jimbolle irtosi ERI ja Mosselle H syystä joka jäi minulle epäselväksi :(
Jimin uusi valloittava pikkuveli Eppu, joka on Kössin lapsi eli Vigon serkku, teki mahtavaa tulosta pennuissa ollen urosten paras pikkupentu ja toiseksi paras urospentu :)Go Eppu!
Ressun ja Jimin jälleennäkeminen oli odotetustikin hieman hullunkurista isän vaihdettua parfyyminsä naisten tuoksuihin :) Isänsä poikana naisiinmenevä Jimi ei saanut tarpeekseen tästä uudesta "neidistä". Mitä ihmettä: Isä onkin äiti! :0 Vas. on paras otos isästä ja pojasta. Ressu kuvassa vas. ja Jimi oikealla jos joku epäili kykyjään erottaa ne toisistaan :)
Aamulla lähdettyämme kiireellä kohti Järvenpäätä, unohdin tietty Ressun rokotustodistuksen vaikka Saara muistuttikin siitä vielä edellisiltana. prkl. Tästä pienestä unohduksesta johtuen en saanut koiraa ollenkaan näyttelyn alueelle :( Noh. Säännöt on sääntöjä ja reilu peli on perseestä. (sulka hattuun vaan tklle) 8) Niin kuumana päivänä ei koiraa voinut mitenkään jättää autoon, mutta onneksi oli häkki mukana ja löytyi alueen ulkopuolelta sopivaa varjoa. Kyllä sen Repen niinkin kelpasi oleskella :)
Näyttelyn kulkuun ei oikein enää päässyt mukaan, kun ei oltu alusta asti seurattu, mutta oli erittäin positiivista, että herrastuomari kommentoi valintojaan yleisölle ääneen. Tätä vois olla enemmänkin! Eipähän tarvi itse spekuloida miksi tänään näin. Hienoa :)

Ma 13.8 olikin Madden TOKO-koe numero tree, josta Fannyn raapustamaa juttua edellisissä kuulumisissa.
Samaisena maanantaina kyseisten kisojen jälkeen lähdettiin Fannyn, Ressun ja Madden kanssa tilapäisessä mielenhäiriössä pikku vaellukselle :) Päämääränä parin päivän selviytymisleiri kansallispuistossa 8D
Meidän vähäisen vaelluskokemuksemme ja alkeelliset retkivälineemme huomioon ottaen selvisimme reissusta ihan loistavasti :) Sääherra katsoi meitä säälien ja ripotti kastetta päällemme vain öisin. Päivät menivät hikoillessa tukehtuen pitkiin housuihin, jotka olivat hyttysten takia kuitenkin aika välttämättömät. Inisijöitä oli odotettua vähemmän liikkeellä, tosin toisenä yönä nukuimme jatkuvan kitinäkonsertin turvin todella huonosti. Siinä oli tulla hulluksi jahdatessaan olemattomia hyttysiä teltassa, jotka aamulla paljastuivat olevan sisä- ja ulkoteltan välissä loukussa! >:0
Koirat nauttivat luonnosta ja niille telttailukin on onneksi tuttua. Retken ansioista koirat oppivat taas paremmin odottamaan sillä niitä pidettiin kytkettynä taukopaikoillakin. Tosin pehmeillä alustoilla nukkumaan tottuneet piskimme yrittivät kovasti puskea itsensä puhallettaville makuualustoillemme teltassa, kun emme tietenkään olleet ottaneet lisäpainoksi niille mitään alustoja.
Ekana yönä Madde aiheutti meille vähän rytmihäiriöitä, kun se oli hävinnyt teltan läheisyydestä jonnekin yön pimeyteen syömään kentien jotain paskaa tms. Oli poissa todella kauan ja saimme huudella itsemme jo ihan huolestuksiin. Neiti tuli takaisin useiden minuuttien kuluttua ilman mitään suupielestä roikkuvaa höyhen todistetta tai paskalta haisevaa hengitystä. Juttu siis edelleen täys mysteeri. Canicross (kävellen) osoittautui erittäin helpottavaksi etenemistavaksi, sillä koiraahan ei saanut alueella pitää irti. Hihna kiinni rinkanvyöhön ja menoksi!. Madelta vetäminen ilman valjaita ei oikein luonnistunut, mutta Ressu tiesi kyllä heti homman nimen kun valjaat pistettiin päälle.
Kansallispuistossa tuli todella vähän elukoita vastaan muutamaa kuikkaa ja sisiliskoa lukuunottamatta. Perinnetilan lampaat ja lehmät aiheuttivat pelon sekaisia tuntemuksia koirissamme. Madde säikähti määkiviä lampaita vetäen ihan maihin (kuvassa) ja Ressu kieltäytyi kokonaan tulemasta aidan viereen. :0
Kaikan kaikkiaan reissu oli mahtava! Kauniit metsämaisemat ja lämpimät lammet hurmasivat meidät täysin unohtamatta niitä kicksejä mitä tuollainen fyysinen ja henkinen ponnistelu saa aikaan meissä ihmisissä :D ... Ja sesset oli väsyneitä pari päivää :)

15.8.2007   Tokokokeilemassa  -Fanny
Kävimme Madeleinen kanssa maanantaina 13.8 iltakokeesta hakemassa pakollisen siirron avoimeen, elikkäs TK1-koularin. ;) Tuomarina oli Riitta Räsänen, jolta jokainen piste piti kyllä ansaita!
Piikkiön jälkeen ollaan keskitytty aika paljon nomeen ja tokossa vahvistettu lähinnä seuraamista. Seuraamisen suhteen Madde on edistynyt paljon sitten heinäkuun alun: siitä on tullut itsekuumentuva (=kuumenee seuruusta itsestäään ;P) ja kontakti on parantunut paljon! Lisäki M keksi edistää myös paljon (ei onneksi kokeessa). ;) Olemme seuruun eteen tehneet todella paljon töitä ja nyt se alkaa pikkuhiljaa näyttämään mieleiseltä. Räsäseltä sekä hihnasta että vapaana seuruusta rapsahti 9½.
Luoksepäästävyys ja paikallamakuu ollaan viimeksi otettu Piikkiössä. Ne ovat olleet kuitenkin aina varmoja (kopkop), kuten myös kokeessa: 10p. Kympit napsahtivat myös seisomisesta ja maahanmenosta. Maahanmeno oli itseasiassa niin nopea, että Madden jalat jäivät huonosti sen alle, joten M pisti itsensä sammakkoasentoon. Onneksi kuulemma ei ole tarkemmin määritelty, että miten sen koiran pitää siellä maassa maata. ;)
Hypyssä Madde meni ja kolautti esteeseen, joten siitä heti -2p. Kyllä se kotona osaa.
Ja sitten tämä luoksari. Huoh. Siinä on ollut vauhtiongelmia siitä lähtien, kun sitä alettiin treenaamaan. Itseasiassa luoksariin tuli askellaji laukka vasta kesäkuun puolessa välissä. Sitä ennen se köpötteli vähän mitä sattuu. Nykyään Madde tulee laukkaa (pääsee kyllä kovempaakin), mutta vetää yleensä raville viimeistään paria metriä ennen. Kotona ollaan saatu myös kymppisuorituksia, mutta ei joka kerta. Kokeessa veti puolessa välissä raville ja siitä arvosanaksi 8½.

Saldona 187 pistettä, kunniapalkinto, luokkavoitto sekä tuo TK1. :) Nyt sitten avointa treenaamaan (sekä nomessa, tokossa että mejässä ;D)... AVO:n kaikki liikkeet on hallussa, mutta hiomista riittää. Luoksari huonoimmassa jamassa vauhdin suhteen ja samoin noudon palautusvauhti kaipaa laukkaa. Ja hyppy pitää tietty opettaa. ;P

28.7.2007   Kymmenes kerta toden sanoo  -Fanny
Nyt on oma ihan ensimmäinen startti takanapäin. :) Vähän alkoi huolestuttaa, kun saatiin viime sunnuntaina tietää starttipaikasta. Treenaamisessa oli ollut 1½ viikon tauko, en ollut ikinä käynyt edes katsomassa nomekoetta ja lisäksi viime torstaina menin ja hukkasin pillini metsään... Lisäksi eilisissä, surullisen kuuluisissa "viimeisen illan treeneissä" koira pomppasi paukkuun (=meinasi karata). Great. Noh... How hard can it be, lahjattomat treenaa ja sain Mapelta lainapillin. Homma hallinnassa, toivottavasti koirakin kokeessa... ;P

Vuoronumeronamme oli 9, joten ehdin katsoa muutaman koiran suoritukset ennen kuin lähdin hakemaan Maddea autosta. Tein muutaman pysäytysharjoituksen damilla, jotta koissun saisi vähän paremmin käsiin. Menimme odottelemaan aika aikaisin odotuspaikalle, joten heittelin vähän keppiä Maddelle odotellessa. Ja koska uhkailu, lahjonta ja kiristys ovat oivia lastenkasvatusmetodeita, niin kokeilin niitä koiraankin. Kerroin Maddelle, että se joutuu tokoilemaan koko loppuelämänsä, ellei nyt saada ykköstä. ;)
Koepaikkana oli suo. Koe alkoi haulla: ensin haettiin ruudusta kaksi riistaa, sitten maaohjaus reilu 30m(?) kanille. Tämän jälkeen kaksoismarkkeeraus veteen. Lopuksi laukaus ja haettiin vielä kolme riistaa ruudusta.

Ensimmäisen riistan Madde sai nopeasti ylös, seuraavankin pienen etsinnän jälkeen. Hakualue oli pieniä puolikuolleita mäntyjä kasvava suo. Malliltaan hyvin leveä, muttei syvä. Alueen reunoilla oli kaksi riistaa ja loput kohtuullisen lähellä lähetyspaikkaa.
Maaohjauksessa Madde lähti hyvin, ja eteni suoraan n.20m, jonka jälkeen kaarsi vasemmalle. Sain muutaman pillityksen jälkeen sen pysähtymään ja kääntymään oikealle. Sitten uusi pysäytys ja taakselähetys ja lähihaulla kanille. Madde eteni mukavasti, jokseenkin pillin kuuntelu olisi voinut tapahtua heti, eikä vasta toisella käskyllä. ;)
Markkeerauksissa näki heitot hyvin, pysyi jopa paikoillaan! Ensimmäinen heitto meni järven reunaan ja toinen selkeämmin avoveteen. Ensimmäisen Madde haki hyvin. Toisella lähetyksellä hutiloin ja lähetin huonosti, jolloin Madde kaarsi takaoikealle hakuruudun suuntaan. Uudella lähetyksellä lähti kuitenkin heti oikeaan suuntaan ja sai lokin ylös.
Lopuksi hausta loput kolme riistaa ylös.
Viimeisenä oli jälki. Madde suoritti sen hyvin, vaikkei ole pupua nähnytkään 9 kuukauteen (paitsi ohjauksessa ;P)...

Maddelle siis ALO1 vihdoista viimein! Ilmeisesti pieni musta koira haluaa tehdä jotain muutakin elämässään, kuin vain tokoilla. ;) Lunastan siis lupaukseni ja treenailemme Madden kanssa myös nomea. Ehkäpä ensi vuonna sitten avoimessa...

Madden NOMEtulokset.

26.7.2007   Heinäkuun kuulumisia  -Fanny
Ollaan oltu koko heinäkuu tähän mennessä liikkeessä 3viikkoa: SNJ:n leiri, mökkeilyä, pohjoisen reissu jne. 3 Viikkoon mahtuu paljon, joten yritän olla kirjoittamatta mitään romaania eli vähän tiivistellä. Uusia kuviakin on koneella 2199kpl!

Elikkäs heinäkuun alussa suuntasimme perinteisesti (jo vuodesta 2004) SNJ:n leirille. Mukana piti olla myös Tiina ja Luna, mutta jälkimmäinen meni aloittamaan juoksunsa juuri pari paivää ennen leiriä. ;/ Noh lähdettiin sitten matkaan kolmistaan Madden ja Neten kanssa. Saimme ihan oman huoneenkin! Nette oli tällä kertaa mukana vain hengailemassa ja Neelle oli mukana oma yksiö, jossa se oli koulutusten aikana. Historiallista oli Neen hiljaisuus: se ei haukkunut tms. yksin jäädessään! :O
Madden kanssa osallistuttiin NOME ja TOKO koulutuksiin, joista saatiin paljon uusia vinkkejä. :)
Tiistaina Ulla, Lotta, Demi, Lola ja Leila tulivat vierailulle. Sain myös hyvän idean Demin viemisestä match show:hun torstaina, koska kohdalleni ei ole ikinä sattunut mitään näyttelymenestyjää. D jäikin sitten meidän kanssa Loviisaan, kun Ulla lähti pohjoiseen takaisin. Noh suurta menestystä ei sitten kehästä kuitenkaan tullut.
Tiistaina oltiin Neten kanssa VOI harjoituskoirakkona liikkeenohjaajakoulutuksessa. Nee toimi oikein kivasti (paremmin kuin kokeessa ikinä) ja olisi saanut ykkösen, jos kyseessä olisi ollut virallinen koe. Mutta onhan niitä 'FIN TVA' koiria joilta puuttuu näyttelytulos, joten Nette sai uuden tittelin BH 'TK3' Ljudmila. Olihan meillä sentäs virallinen tuomari "tuomaroimassa"! ;)

Keskiviikkona oli meidän tokodebyytti... Kaikki kauhuskenaariot oli hyvissä ajoin käyty läpi, ja ajatuksena oli ykkönen "jos ei mikään mene nollille". Vähään aikaan ei ole jännittänyt niin paljon! Paikallamakuussa sydän hakkasi, vaikka se on meidän ainoa "varma" liike. Muutkin liikkeetkin menivät mukavasti putkeen. En oikeastaan muista niistä mitään, sillä mietin vain jokaisen onnistuneen suorituksen jälkeen, että "nyt seuraavasta tulee se 0". Joo-o, luotan koiraani! Pisteitä saatiin 190½, KP ja sijois 2. Voitto meni pisteen erolla hienosti työskenneelle Pinni-labbikselle (Buckthorn's Mozzarella), joka on myös pienikokoinen. Ehkä TOKO-menestys ja koko korreloi keskenään (vrt. Viggo) ;). Labradorikerhon joukkue pesi historiallisesti muut joukkueet ottamalla kultaa.

Viimeisenä iltana (torstai) joukkueemme Oulun seudun nartut (Oulu on laaja käsite: TRE on Etelä-Oulua ;D) voitti lähes täysillä pisteillä Lurpassa järjestetyn visailun. Oltiin aika hyviä! ,P Lurpassa taisi tulla istuskeltua muutenkin aikalailla myöhään joka ilta (myöhäisin taisi olla 3:30). Hyvinhän siellä viihtyi, keksittiin kaikkea omalaatuista tekemistä (mm. ihmisen ohjaamista ruutuun yms. ;D). Kiitokset myös Ullalle piikistä!
Perjantaina oli NAM, johon osallistuin Madden kanssa mölliluokkaan. Puhdas rata saatiin, mutta vauhti riitti vasta viidennelle sijalle. Nopeimmat labbikset juoksivat kentällä kuin viitapirut, joten meillä on vielä vähän vauhdin luomisessa tekemistä...

Lauantaina 6.6 oli koitoksena SM-toko. Herätys 5:00 ja lähdettiin Mapen kanssa ajamaan koepaikalle perinteisesti myöhässä... Sitten vielä ajetiin vähän harhaan ja oltiin vielä enemmän myöhässä, mutta onneksi ei mitään katastrofiaalista. ;)
Meidän startti oli (tai piti olla) 10:30. Noh klo.10 maissa joukkueenjohtaja soittaa, että meidän paikallamakuuryhmää huudetaan kehään... Siinä sitten juoksujalkaa kameran, grillimakkaroiden (koiralle) ja retkituolin + koiran kanssa kehäaluetta kohti. Onneksi Madde on sen verran viilipytty, ettei alkanut kiihkoilemaan. Ennen yksilöliikkeitä sain tehtyä onnistuneen virittelyn. Taas oli kauhuskenaariot mielessä, sillä olin aamulla ottanut muutamat jäävät, ja M keksi yhtäkkiä tarjota maahanmenoa... Onneksi skarppasi kuitenkin kokeessa. Ihan ylläri sensijaan oli hyppy, jossa Madde hyppäsi hyvin, sanoin "seiso" ja koira istui. :O Voin vannoa kautta kiven ja kannon, että ikinä en ole ottanut istumista esteen takana ja harjoituksissa liike on ollut varma. Joku black out tms.? Sijoitus lopulta 4 pistellä 191. Labbisjoukkue sai jonkun jumbosijoista... Sentään parannusta viimevuodesta, kun saatiin edes yksi ykköstulos! ;D

Loppupäivä seurailtiin EVL-suorituksia (=juoksevia bordercollieita) Mapen, Demin, Neten ja Madden kanssa kehän laidalta (ehkä nekin oppi jotain ;)). EVL loppui joskus ennen klo.16. Ehdittiin jo iloita, että päästään ihmisten aikaan poiskin! Joku ATK-järjestelmä oli kuitenkin pettänyt (tuloksissa tosin oli aikaisemminkin virheitä), joten odoteltiin tuloksia sitten semmoiset 4½ tuntia. Jeij. Lopulta saatiin kisakirjat klo.20 jälkeen, jolloin kuulemma puolet tuloksista oli vielä laskematta...

Seuraava viikko vietettiin Kemiössä mökillä. Erityisesti Demi sai uida sydämensä kyllyydestä, olisi varmaan uinut vielä lisääkin. Madde ja D saivat muutenkin toisistaan seuraa luvattomille saariseikkailuille. Madde näytti erityisesti nauttivan vapaudesta ja ottikin vähän erivapauksia luoksetulokäskyjen kuuntelemisessa. Nennepenne sensijaan pysyi kiltisti pihapiirissä. :P

Maanataina 16.7 lähdettiin ajamaan äitini, Madden ja Demin kanssa Rovaniemelle. Reissusuunnitelmana oli ajaa Rovaniemen kautta Kilpisjärvelle ja sieltä Norjaan.
Keskiviikkona saavutettiin Kilpisjärvi ja jatkettiin matkaa kohti Tromssaa. Mitään rabies vasta-aine testejä ei kyselty rajalla (onneksi), eikä tullissa muutenkaan näyttänyt paljon elämää olevan. Tromssassa mökkeiltiin pari paivää ja jatkettiin matkaa takaisin Kilpisjärvelle. Suunnitelmissa oli telttailla enemmän, mutta eipä sitten osattu varautua Tromssan +11 asteen heinäkuuhun. Takaisin tultaessa rajalla sentään näkyi tullin työntekijä kiikaroimassa tunturia.
Perjantaina illalla kiivetiin Saanalle. Maisemat olivat upeat, mutta väline, jolla niitä ikuistetaan lopetti toimintansa n. 800m:n korkeudessa (ilmanpaine?). Lauantaina käytiin veltamassa vielä Mallan luonnonpuistossa ennen kotimatkaa.

Kuvat tulevat myöhemmin!

15.7.2007   Onnea Nette!  -Fanny

9.7.2007   Onnea Madde!  -Fanny

1.7.2007   Rodunomaista treenausta  -Matleena
Alimmasta, ylipienestä pakastelaatikosta löytyi suureksi hämmästykseksi viisi pusseihin ja papereihin käärittyä lintua. Yhden fasaanin ja yhden muistamani lokin lisäksi paljastui äärimmilleen sullotusta laatikosta vielä kaksi varista ja lokki. Löydöstä kovasti innostuneina suuuntasimme metsään lintujen ja starttipistoolin kera.
Ennen mahtavia hakuruututreeneja päätimme suorittaa edellisiltana vetämämme verijäljet. Tämä edusti suurta ajankäytön huipentumaa meille, kun näin järkevästi pystyimme sumplimaan treenit peräkkäin.
Näitä jälkiä edeltävänä päivänä olimme myös vetämässä Madelle ja Vigolle jälkiä. Niiden jälkien kohtalo oli vanheta kaatosateessa hiukan liian iäkkäiksi verimäärään nähden, kunnes saimme laiskat persauksemme vetämään goretexit niskaan ja suuntaamaan raikkaaseen vesisateeseen. Koirien jäljestys olikin sitten suurta nenänköytön juhlaa. Made lähinnä seisoskeli paikoillaan, yrittäen kovasti tehdä töitä jäljen löytämiseksi, kun taas Viggo sompaili sinne tänne ja tonne löytäen kaikenlaisia hajuja. Tulisista temperamenteistamme jotain oppineina päätimme Fannyn kanssa lopettaa jäljet kesken, ennen kuin "pinna palaa" ja tehdä uudet seuraavaksi päiväksi.
Uusi yritys tuotti jo jotain tulosta, sillä Made jäljesti rauhallisen tarkasti eksyen pari kertaa toisille hajuille. Viggo teki sille tyypillistä suoritusta, kun jälki on liian vaikea. Se tekee osuuksia todella hyvin, tarkasti ja ripeästi, mutta kun kadottaa jäljen se alkaa tekemään kauheita kieppejä ja haahuamaan ihan päättömästi. Syy Vigon kehnoon jälkisuoritukseen saattoi tosin löytyä meidän pienestä jäljentekovirheestämme(joka oli varmaan kardinaalivirhe, jonka takia jätän sen mainitsematta x)).
Itse nou/nome treenit sujuivatkin sitten paljon mallikkaammin. Koirat käsittelivät riistaa viimeksi maaliskuussa, mutta onneksi ohimenevää amnesiaa ei ilmennyt kummallakaan. Toisin kuin meidän tollereillamme arkiaamuisin, kun ne "unohtavat", että äitini on syöttänyt ne jo kuudelta ja vaativat tuikkivilla silmillään uutta ruokintaa yhdeksän aikaan. Ihmisiä älykkäämpiä - joo, tiedän!
Viggo suoritti oikein kivasti hakuruudun viidellä linnulla, joista kaikki palautuivat ripeällä laukalla käteen. Negatiivista suorituksessa oli äänekäs "pajupillin" soitteleminen markkeerauksen yhteydessä. Nuo tirpat tuppaavat kuumentamaan muuten niin rauhallista pikku miestä :/
Made työskenteli innokkaasti ja tehokkaasti löytäen kaikki viisi lintua ruudusta ripeästi. Sen varmat palautukset ja rauhallinen olemus yhdistettynä innokkaaseen työskentelyyn tekivät hienon kokonaisuuden. Ullan lainaama starttipistooli teki treenistä vielä hitusen aidomman ja oli hyvää harjoitusta kokeita varten.
Muutama pätkä suorituksista löytyy galleriasta. Vigon pätkä jäi vähän lyhyeksi, kun katkaisin nauhoituksen liian ajoissa. Muut pätkät Vigon suorituksesta sisältävät liikaa turhia kommentteja (Hyvä Fan ja Saara), joten ne jääköön julkaisematta ;) Maden videopätkäänkin sisältyy kommenttiraita :D

10.6.2007   Kolmosten kutsu!  -Matleena
Vigolla oli viikonloppuna viimeisen nollan metsästystalkoot.
Lauantaina 9.6 TamSKin agikisoissa helle helli kuumeesta ja flunssasta toipuvia sisaruksia ja turkissaan hikoavaa pikku-V:tä niin, että pasmat oli kaikilla ihan sekaisin. Saara sähelti parilta radalta muutamat kontaktivirheet A:n alastulolta etenemällä liian nopeasti ja muutenkin otteet oli vähän hakusessa.
Tänään sunnuntaina lähdettiin Nokian yhden startin kisoihin hiukan pakottavissa fiiliksissä metsästämään siitä viimeista nollaa. Kaksi mahdollisuutta oltiin jo hukattu, joten viimeinen oljenkorsi oli jäljellä.
Rata nähtyämme huomattiin, että Salme tarjosi nyt nousulippua kolmosiin oikein hopeavadilla ja kaviaarin kera. Nopeasti etenevä, helppo kakkosten juoksurata oli kuin meille tehty. Ja kyllähän me se sieltä otettiin, kun sitä kerta noin ystävällisesti tarjotiin! :D Todella hatarat kontaktit tosin auheutti taas ylimääräisiä sydämentykytyksiä, mutta muuten meno oli Viggomaisen vauhdikasta ;) Jesh! :D Tällä kertaa, kiitos Helenan, voittovideon voi katsella täältä :)

Vigon agitulokset

4.6.2007   Ylioppilaat 2007 ;D  
Neljän vuoden uurastus palkittiin valkolakilla 2.6. 2007. Kuvassa siis vasemmalla Fanny ja oikealla Matleena.

3.6.2007   Kuulumisia pohjoisesta  -Fanny
Vietin viikon (24-31.5) Rovaniemellä Ullan luona Madden pentuja katsomassa (=36:den naskalihampaan syötävänä pentulaatikossa).
Madeleine on ollut todellinen supermom: se imetti vielä 6 viikkoisia pentuja ja siivosi jätöksetkin! M ei ärähtänyt pennuille, paitsi kerran vähän örisi, kun pennut yrittivät päästä jaolle Madden leivänkannikasta. Prinsessa selvästi suosii vapaata kasvatusta. ;) Netellä ei riittänyt rakkautta pupuleille, vaan se juoksenteli niitä karkuun, ei kylläkään sanonut mitään. Nee ei suostunut tulemaan lähellekkään pentuja, elleivät ne olleet (näennäisen) turvallisesti aidan takana ;).
Pennut olivat erittäin eläväistä sorttia. Kaikki 9 olivat heti kimpussa, kun astui pentuaitaukseen ja pureskelivat kaikkea mihin vain hampaansa saivat upotettua. Yksi keltainen narttu erottui joukosta yli muiden energisyydellään ja se saikin alustavaksi nimekseen "Hullu" (ko. pentu jäi Ullalle, että onnea vaan sen kanssa). ;P Viikon aikana oli muutaman kerran vastassa eteisessä 9 ylimääräistä häntää, kun kersat olivat tehneet houdinit ja karanneet pentuaitauksesta. Lisäksi ne temmelsivät useamman kerran luvattomasti pihamaalla karattuaan piha-aitauksesta. Kersat olivat kehittäineet erilaisia tapoja keinotella itsensä ulos, yksi jopa sai kiivettyä vähän matkaa verkkoaitaa ylöspäin. Hommaa siis oli niiden kaitsimisessa!
Muuten pennut olivat (nukkuessaan) oikein suloisia. Pentukuumetta ei kyllä päässyt kehittymään. ;P
Leikittelin vähän jokaista pentua patukalla ja karvahiirellä. Olivat selvästi innostuneita erityisesti hiirestä, osa myös taisteli kunnolla. Näytettiin pennuille riistaa (harakka ja tavi) ja kaikki olivat erittäin kiinnostuneita ja ottivat hyvin tirpat suuhunsa!

Kävin myös tutustumassa paikallisiin lenkkimaastoihin. Vähän kyllä eri tasoa kuin Tampereella. Lääniä nimittäin riitti vaikka muille jakaa, tosin sitä ei edes tarvinnut jakaa kuin muutaman satunnaisen vastaantulijan kanssa. Nettekin pääsi erälenkeille mukaan ja sai mummoköpöttely seuraa Madden Leila-äipästä. Madde pääsi todistamaan nokkelan aivotoimintansa (tai sen puutteen) kiipeämällä lintutorniin jyrkkiä portaita pitkin. Ei koissulle juolahtanut sitten mieleen, että alaspäinkin pitää tulla...

Madeleine on laihtunut todella paljon pentujen myötä ja onkin aika sporttimallinen (vähän kuin Mapen mazda sportsversion)... Oikeastaa aika kivan näköinen! ;P
Kaikki pennut jäävät pohjoiseen ja ovat saaneet metsästävän kodin. Uusiin koteihin pentuset lähtevät ensi torstaista lähtien. Onnea kaikille pikkuriiviön kanssa! :)

27.5.2007   Viggo voittajaan  -Matleena
Uudet kujeet odottavat pahaa aavistamatonta Viggoa, joka silkasta hyvästä tahdostaan (ja ehkä vähän makkara ajatuksissaan) totteli emäntäänsä Saaraa avoimen ykköstuloksen verran eilen Pirkkalan tokokokeessa.
Asettamattomat, mutta kuitenkin tietoiset paineet vaivasivat ekassa kokeessaan hyvää tulosta niittäneen Saara-sikkon harteilla, mutta "Rautahermo" (Saaran alterego) tuli hätiin taas kun eniten tarvittiin. Ekasta kokeesta tutuksi tullut viileys jatkui Saaran otteissa, ja tämä välittyi ihanteellisesti Pikku-V:lle asti mahdollistaen kontaktiautomaatin (Vigon lempinimi) rennon olotilan suorittaa liikkeet kuin kotikentällä konsanaan. Viggo pisteli vielä 110 prossaa peliin tehden paremman luoksarin pysähdyksen, kuin mitä treeneissä on nähty. Coolisti vaan ;)
Pientä heilahdusta kymppiriviin teki noudon pieni tassusyöksy (tassusambaa kapulan kanssa) ja neljän laudan hyppyyn suoritettu komea kolautus takaisin loikassa. So not!
Treeniä ei enää lähdetä hakemaan avosta, vaikka se ei koskaan turhaa olekaan. Kahden kokeen "rautahermo" siskoni todisti olevansa kylmänviileä kisaaja ja valmiina uusiin haasteisiin. Haastetta kyllä piisaakin ylempiin luokkiin siirryttäessä ja nöyrästi vetäydymme harjoittelemaan tuota suurta muutosta varten. Millaista (ja kuinka mahdotonta:)) olisikaan seurata ystävämme Juhan ja "yksien kisojen ihmeen" Ruskan kolaamalla tiellä: neljä kisaa, neljä ykköstulosta :) Suuret onnittelut vielä Juhalle ja Ruskalle, joille siis ekasta erikoisvoittajan kokeesta evl1!

Tollerit olivat kokeessa runsaasti edustettuina kuin rotumestaruudessa konsanaan. Erikoisvoittajassa mittelöi kolme tollerineitiä: Kiia, Ruska ja Huldi. Avoimessa kykynsä pääsivät näyttämään Oona ja Mocca, sekä Vini ja Viggo. Kiia kasasi hienosti pisteitä evl:ssä reilun ykköstuloksen verran ja ylsi toiselle sijalle. Saman perheen Oona-neiti kipusi myös kakkospallille pari luokkaa alempana avoimessa ykköstuloksella. Avoimesta ykköstuloksen ja samalla TK2-koularin nappasivat Virpi ja Vini. Onnittelut kaikille! :)

Vigon tokotulokset

7.5.2007   "Viisaus ei asu meissä"  -Matleena
Koiran ohjaaminen agilityssä on vähän kuin kartturina olemista. Joskus ohjaussuunnitelma on käyty huolella läpi ja taidolla toteutettu, samoin kuin huolellisesti katsottu ja toteutettu reittisuunnitelma. Toisinaan ohjaussuunnitelma tulee vetäistyä hihasta sen suurempia miettimättä, kuten autolla ajaminen määränpäähän ilman ohjeita, eksyen matkalla. Joskus huolellisesta reittivalinnasta huolimatta ajaa ohi oikeasta liittymästä, koska irrotti katseensa tienviitoista vain hetkeksi. Samoin voi käydä huolellisesta ohjaussuunnitelmasta huolimatta, kun irrottaa katseensa koirastaan - edes sekunniksi.
Huonoa tuuria kartturin hommissa ja vähän agilityn ohjaamisessakin sattui sisarelleni Saaralle eilen Janakkalan agikisoissa.
Tyylikkäästi sujuneella agilityradalla Saaralle sattui tuo kohtalokas virhe, milloin hän irrotti katseensa koirastaan samalla tapaa, kuin hän laski katseensa tienviitoista motarilla. Motarilla tuo virhe johti oikean rampin ohittamiseen ja n.25 kilsan lisän matkamittariin, sekä pienoiseen kiireseen ekan startin rataantutustumiseen. Agiradalla taas pieni virhe johti kurjaan kieltovirheeseen A:lla Saaran unohtaessa hetkellisesti seurata Vigon liikkeitä.
Hyppyrata sen sijaan toi kuskillekin palkinnon, Saaran taidokkaasti ohjatessa Vigon puhtaasti kakkospallille. Plakkarissa siis toinen nousulippu kolmosiin :D ...ja se viimeinenkin oli niin perhanan lähellä.

Vigon agitulokset

1.5.2007   Ressu vanhenee  


21-22.4.2007   Pentuja katsomassa  -Fanny

Viime viikonloppu meni Rovaniemellä Madden & COn luona.
Perjantaina lähdin yöjunalla kohti Rovaniemeä. Junasta löytyi enemmän tai vähemmän selvässä kunnossa olevia, mutta onneksi vaunuuni ei ollut eksynyt kumpiakaan. Seinäjoen kohdalla ilmeisesti vähemmän selvät alkoivat pikkuhiljaa sammumaan ja Kokkolassa olikin sitten jo ihan hiljaista (vai jäivätkö ne vain pois Seinäjoella?).

Über-hyvien yöunien jälkeen olin kahdeksalta aamulla perillä. Mutta mitäpä sitä ei tekisi koirien vuoksi :). Oli ihana nähdä Madeleine piiitkästä aikaa (=2vko, pisin aika mitä olen ollut koiristani erossa). Neidillä oli menossa kunnon tiputan-koko-turkkini -projekti, joten Madde alkoi olemaan aikalailla kalju. Minä sitä vastoin olin koko viikonlopun aikalailla mustassa labbiksen karvassa tai valkoisessa jack russelissa...
Kolmen päivän ikäiset pennut olivat myös todella suloisia (yllättävää). Nuorempia pentuja en olekkaan nähnyt, aikaisempi ennätys oli 5 viikkoa. Pupulit olivat kaikki oikein eläväisiä ja ääntäkin lähti ihan kiitettävästi. Kohtuullisen saman kokoisiakin, tosin muutama oli päättänyt kasvaa isoksi. Erityisesti ainoa keltainen uros oli aika mastodontti-kokoa (ks. kuva oikealla ylhäällä).
Madde viihtyi hyvin pentulaatikolla ja hoiti jälkikasvuaan oikein mallikkaasti eikä turhia ressaillut. Kaikki mahdollisuudet saada ruokaa tosin saivat senkin tassuihin vipinää ;).
Demi uteliaana hiippaili pentulaatikon lähelle kurkkimaan muutaman kerran omin luvin, mutta Madde ei muuta kuin vähän kyyläillyt takaisin. Sen sijaan kyläilemään tulleelle Miisalle-labbikselle Madden rakkaus ei enää riittänyt. Leila taas pysytteli visusti kaukana pikkuisista: varmaan omien pentujen hoito riittänyt sille enemmän kuin hyvin ;).

Pääsin myös koeajamaan Rovaniemen lenkkimaasto- ja laavutarjontaa ja kyllä vähän kateeksi käy. Täällä kun ei sellasia puitteita ole, MEJÄ-maastoista nyt puhumattakaan, joita taas tuolla riitti muutaman jäljen verran!


Viimeistään toukokuun lopussa sitten on edessä toinen reissu Rovaniemen suuntaan katsastamaan 5 viikkoisia pentuja. Samalla reissulla Madde tulee myös kotiin, ja päästään sitten vähän muistelemaan TOKOn ja NOMEn saloja Ü. Nettekin odottelee jo Madden paluuta. Nennen alkuinnotus nimittäin häipyi ja nyt se on ihan masiksissa.

Kuvia tulossa galleriaan sitten kun saan selattua kaikki yli 300 kuvaa läpi...

18.4.2007   Puppynews!  -Fanny

Madde aloitti synnytyksen tänään aamupäivästä. Synnytys meni kuulemma erinomaisesti. Pennut tulivat ulos kuin liukuhihnalta ja kaikki elossa. Madde oli ajankohdankin valinnut aika nappiin: keskellä päivää ja vielä arkena! Helpolla päästiin ;).
Saldona siis 2 mustaa urosta, 4 mustaa narttua 2 kelt narttua, 1 keltainen uros eli yhteensä 9kpl. Määrä oli "pikkuisen" kasvanut ultran 4:stä! :D

Meidän hyvät veikkaukset määristä ja väreistä menivät vähän åt skogen...


Kuvissa pennut muutaman tunnin ikäisinä -->

7.4.2007   Madde lähti kohti pohjoista  -Fanny
Madde ja mahamatkustajat lähtivät tänään aamulla Ullan luokse Vikajärvelle. Nyt sitten vain jännitetään, mitä maailmaan tupsahtaa. ;) Veikattu synnytysajankohta on 18.-20.4.
Madden poissaolon kyllä huomaa, sillä M tuppaa olemaan aina niin läsnäoleva :>. Eihän tässä ole kun ainakin 7 viikkoa ennen kuin Madeleine tulee takaisin... Odottavan aika vaan tuppaa olemaan pitkä.

Nette otti lähdön hyvin. Ehkä se on pikkuisen levoton, tai sitten vain innoissaan, kun saa taas kaiken huomion puhtaasti itselleen. ;) Onneksi siihen pääsee purkamaan ylimääräiset treenausinnot.


Kuvassa Madde 6.4. 48 vuorokautta tiineenä. --->

2.4.2007   Pikku-V saavutti miehen iän  

1.4.2007   "Terveyskatsaus"  - Matleena & Fanny
Hieroja kävi vihdoin availemassa tollereiden kipeitä paikkoja viime viikolla. Ressun anturavaivat vaivaavat sitä vieläkin, ja muutamat oudot oksennustapaukset kummastuttavat Kallioiden huushollissa. Madde on hiukan rauhoittunut raskausaikanaan, mutta ruokahalu senkuin kasvaa - silloin ei pidättele pyykkipojat, kun neiti avaa itse säkit. Neten terveydestä on uutta tietoa.

Tollereita hierottiin ensimmäistä kertaa "köhköh" viime viikolla. Yllätykseksi tai onneksi, mitään kovia jumeja ei löytynyt. Hierontafiiliksen löytäminen oli pojille vielä hieman outo juttu, kun vieraan tädin edessä olisi pitänyt kelliä rauhallisesti. Vigolle rauhoittuminen on vaikeaa, kun rakkautta riittäisi vieraille loputtomasti. Ressu oli yllättävän yhteistyöhaluinen muutamaa ylöspomppauskertaa lukuunottamatta. Herra malttoi sulkea silmänsäkin välillä nauttiakseen hieronnasta - se oli kivaa katsottavaa!
Ressu oli hyvässä kunnossa, eivätkä liikakilotkaan olleet päässeet yllättämään. Sen sijaan Ressun takaliikkeet ovat olleet tosi jäykät ja reidet olivatkin jonkin verran tukossa. Hieronnan jälkeen ne ovat selvästi auenneet ja liikkeet lähentelevät jo lennokkuutta, "paskahousukävelyn" sijaan ;)
Hieroja havaitsi Ressun oikean takajalan lihasten olevan hieman suurempia kuin vasemman. Siispä kyseessä voisi olla jokin liikkeista johtuva vika, jonka vuoksi koira astuu enemmän oikealla jalalla...(?)Täytyy nyt tarkkailla tilannetta..
Virtaviivaisesta Vigosta ei löytynyt juuri jumipaikkoja. Poika oli hierojan mukaan erinomaisessa kunnossa :) Vigon draivikkaat liikkeet ovat vapautuneet entisestään ja tykyt reidet nousevat entistä sirpsakkaammin.

Ressun viimeksi loukkaama anturahaava vaivaa vähän vieläkin, mutta pieni harjoittelu sentään onnistuu "wristbandin" avulla.
Repellä oli pieni oksennustauti viime viikonloppuna. Se kesti onneksi vaan pari päivää, jonka jälkeen ruokakin maittoi ja pysyi sisällä. Syy oksentamiseen säilyy tuntemattomana. Liekö asilla ollut salaperäiset "ei eläinperäiset" ulosteet, joita Rebecca nautti lenkkeillessämme Pyynikillä...hmhm.
Viggo on oksentanut myös pari kertaa ihan mysteeristi tällä viikolla. Kerran Saaran sänkyyn ja kerran sohvalle koko safkat. Ressu raukka pyrkii aina oksentamaan lattialle ja vielä ohi mattojen, mutta Viggo oksentaa kunnolla ja paljon mieluiten sänkyyn tai sohvalle. Ihana koira!

Maddella tosiaan on alkanut maha kasvaa ja ruokahalu sen myötä. Kun nälkä yllättää, niin eihän siinä muu auta kuin pistää pää ruokasäkkiin ja syödä niin paljon kuin napa vetää. Minulla onkin ollut menossa piilota kolme ruokasäkkiä- operaatiot. Maddea kun ei näytä pidättelevän mikään! ;). Enää viikko ja Madde suuntaa kohti Vikajärveä ex-laumansa hoiviin. Sitten vain jännitetään miten meidän villit veikkaukset pentujen määrästä, väristä ja sukupuolijakaumasta pitivät paikkansa...

Mummulla on mennyt vähän huonommin. Syynä ei ole tällä kertaa nuo kintereet, joten kerrotaan tarina alusta lähtien. Palataan kesään 2000, jolloin Nette sai ensimmäisen kouristuskohtauksen. Olimme mökillä ja palasimme saunasta, Nette oli ollut sen aikaa yksin mökissä eli aika levottomana. Kun tulimme sisään, niin hepulit muuttuivat yhtäkkiä kouristeluksi, ja Neteltä meni jalat alta. Kohtaus kesti muutaman minuutin ja Nette tokeni siitä nopeasti. Soitimme paniikissa ELL:lle, joka tulkitsi ko. kohtauksen pyörtymiseksi.
Kohtaukset eivät siihen kuitenkaan jääneet vaan niitä on tullut hyvin epämääräisesti vuosien varrella: joskus kuukausia oireettomana ja muutamana kuukautena tullut kaksikin kohtausta, lähinnä silloin kun olen palannut koulusta kotiin. Ihan pelkästä pyörtymisestä siis ei ollutkaan kyse, vaan ennemminkin epilepsiasta. Kohtaukset ovat olleet grand mal -tyyppisiä ja kestäneet muutamia minuutteja. Nee on kuitenkin toipunut kohtauksen jälkeen nopeasti. Asiaa ei ole sen enempää tutkittu.
Viimeisin grand mal kohtaus oli marraskuussa 2005 ja sen jälkeen ei ole ollut mitään. Kuitenkin viime viikolla Nette sai muutamia petit mal-kohtauksia: jalat vain levisivät yhtäkkiä alta. Mitään kouristelua ei ollut ja koira oli heti normaali. Torstaina kohtauksia tuli kuitenkin n.4tunnin aikana 3, joten itse aloin huolestumaan. Soittelin muutaman ELL:n läpi, ja kaupungin eläinlääkärin kanssa sitten pääsin keskustelemaan asiasta. Hän oli sitä mieltä, ettei esim. lääkitystä tms. kannata aloittaa juuri kohtausten epämääräisyyden vuoksi. Usein kohtaukset saattaa laukaista stressi/kipu, jotka ainakin meidän kohdallamme näin jälkikäteen ajateltuina ovat olleet laukaisijana. Juuri kohtausten ajoittuminen esim. kotiintulooni ainakin tukisivat tätä. Kaikki grand mal -kohtaukset yhtä lukuunottamatta ovat tulleet kotona, eivät esim. koiraleireillä. ELL kuitenkin suositteli elelyä hissukseen: ei mitään liian innostavia aktiviteettejä. Esim. tuo agility lopetettiin syksyllä 2005, joten sillä saattaa olla joitain yhteyksiä pitkään oireettomuuteen. Ehkä myös allergiaa aiheuttavien ruoka-aineiden välttämisellä --> korvat ovat pysyneet terveinä ja kivuttomina.

Viggo ja Madde ovat siis ainoat meidän poppoossa, joissa ei ole "henkistä" ja fyysistä vikaa. Netellä on vielä varmasti monta hyvää vuotta aikaa kehittää lisää hyviä sairauksia allergian, nivelrikon ja (diagnosoimattoman) epilepsien lisäksi! Miten oisi vaikka seuraavaksi joku silmäsairaus? Ressukin varmasti vielä ehtii kehittää jotain sensaatiomaista. Sitä odotellessa... ;)


23.3.2007   Ressu taas "hajalla"  - Matleena
Juuri kuin kuvassa, sinisellä "wristbandilla" suojattu vasemman jalan anturahaava ehti parantua, kiirehti Ressu hajottamaan oikean jalan kannuskynnen anturansa >:(
Tämä insidentti sattui juuri parahiksi agilitytreenejä edeltäneellä verryttelylenkillä tänä aamuna. Noutajanelikko otti toisistaaan mittaa tututulla tavalla, kun Fanny yllättäen huomasi Ressun punaiseksi värjäytyneen tassun. Miten tuo koira onnistuu aina hajottamaan nuo kinttunsa!? Onko sen anturat niin paskan "laatuiset", kärsiikö jostain puutteesta, vai onko koivissa muuten jotain vikaa.. No oli mitä oli, niin toi koira taitaa tykätä lenkkeillä flexillä vähän aikaa tai ainakin olla kiinni silloin kun muut juoksee ja päinvastoin.
Täten Ressun vietti agitreenit surkeannäköisenä häkissä kökkien, Vigon treenaillessa minun kanssani.
Ja näin taas siirtyi Ressun agitreenaus. Milloinhan me päästään kisoihin jos reenaamisen aloittaminen on näin hidasta...>0

Näin Noppaa pitkästä aikaa keskiviikon treeneissä. Pitkä tauko kyllä vähän näkyi radalla ja kolmesta radasta ekalta tehtiin kyllä nolla, mutta toisilla oli vähän säätöä jos toista. Nina coach:ilta tuli kyllä ihan hyviä neuvoja: jarrut päälle itselle jo ennen käännöstä ja tiukat mutkat hissutellen, mutta suorilla hanaa. Noppa kun hyppää aina ihan suoraan, eikä taita yhtää hypyllä, joten tiukat mutkat on sille aika hankalia ja aikaa vieviä.
Samaisissa treeneissä Viggo oli naukkaillut taas spurttipillereitä, sillä yleensä niin tiukat kurvit meni nyt ihan yli ja virtaa riitti ohjaajan komentamiseenkin.

Vigolle ja Saaralle varmistui just paikka toukokuun tokokokeesta, joten silloin parivaljakko näyttää kyntensä avoimessa luokassa ;)

21.3.2007   Maddesta virallisesti mamma  - Fanny
No niin vastaan Mapen haasteeseen ja kirjoittelen Madde-mamman kuulumisia. :)

Madde on pitänyt meitä jännityksessä eikä ole antanut oikein kunnollisia merkkejä onko pikkuisia tulossa vai ei. Nisät ovat vähän turvonneet, mutta ei ole huomattavasti pyöristynyt tms. Mapelta loppui jo usko, mutta itse olin vielä fifty-sixty sen kannalla, että jotain elämää siellä mahassa on. Päätettiin sitten Ullan kanssa antaa sieluillemme rauha ja varattiin aika ultraan.
Eläinlääkäri sheivaili Madden vatsasta vähän karvoja pois, jotta näkyisi paremmin. Mamma-titteli saikin sitten varmistuksen: neljä kappaletta pentua saatiin laskettua varmasti. Oikein eloisia olivat : liikkuivat ja sydämen läpän liikekin näkyi selvästi. Aivan heltuisia kaikki pienestä koostaan huolimatta, ihan koiran näköisiä. :P
Madde lähteekin sitten pääsiäisen tienoilla Ullan hoiviin pohjoisen suuntaan, missä pennut syntyvät.

16.3.2007   Sairastelua ja reenaamista  - Matleena
Niin ihanalta kuin tuo kevätaurinko tuntuukin synkän talven jälkeen, se tuo mukanaan aina jotain odottamatonta.

Ressu on TAAS onnistunut hajottamaan anturansa ja se on tietenkin se sama mikä yleensäkin >:/ En ymmärrä miten se koira voi aina saada sen saman anturan hajoamaan. Ei olla käyty agissa aikoihin, joten se ei ole voinut hajota siellä, enkä juoksuta sitä asvaltilla tms. Todennäiköisesti se on hajonnut tuolla metässä riehuessa, kun ne painaa kamujen kanssa menemään. Yhdellä treenikentällä on ainakin vähän huono pikkukivipohja, joten siellä se on voinut mennäkin.

Repan pitkäsukkaisen tassun yläanturasta irtoaa aina sellainen samanlainen pala, jonka alla iho on vereslihalla. Tämä "pala" sitten kuivuu ja irtoaa jossain vaiheessa ja uusi kasvaa tilalle, mutta prosessi ottaa aina oman aikansa. Sitkeä ongelma palaa aina uudestaan on syytä olettaa, että en selkeästikään malta antaa sen parantua kunnolla..:0 (tyhmä).

Älykkäänä koirana Ressu on keksinyt toisenkin jutun, millä aiheuttaa lisä aivotyötä omistajalle. Se on nyt viikon verran ollut sitä mieltä, että istuminen ja maahanmeno käskystä on vaikeaa. Tämä ilmenee vain treenitilanteessa, milloin Repe on kyllä hyvin motivoitunut yleensä, etten nyt ihan suorilta *ittuilun piikkiin laittaisi. Mietiskelinkin siis, että olisikos Rebekan selässä jotain jumitusta tai muuta sellaista, kun agissakin (silloin kun siellä käytiin viimeksi vuonna kivi ja kirves) se on ollut tosi jäykän oloinen...
Hierojalle täytyisi kyllä päästä koiraa näyttämään ja vaikka ei mitään olisikaan, pitää se muutenkin hieroa nyt kuntoon ennenkuin uskallan alkaa sillä taas treenailla agia.

Viime viikonloppuna oltiin yhdistyksen tokokouluttajien koulutuksessa, missä meille oppejaan jakeli Aaltosen Maria. Monipuolisia ja eri koirille sopivia neuvoja löytyi maineikkaalta kouluttajalta ihan mukavasti. Me ehdittiin Repen kanssa olla mukana vaan ekan kierroksen ajan, joten saimme henk.koht vinkit vaan yhteen meitä askarruttavaan ongelmaan. Arvatenkin me halusimme hiukan uusia ideoita seuraamiseen :D Puolen vuoden treenitauosta huolimatta Ressu seurasi ihan "perus Repesti", mitä nyt oli keksinyt tauon aikan tuon peräpään poikittamisen ja vinon perusasennon. Niihin saatiin korjausvinkkejä, mutta tärkeämpää on alkaa vaatia koiralta vähän enemmän. Se on kyllä varmaan jo viidessä vuodessa oppinut mitä on seuraaminen, joten siltä voi sitä myös alkaa vaatimaan. Ressu toimi myös paljon paremmin häiriön alla, kun itse olin määrätietoisempi ja jämäkämpi, enkä sallinut lepsuilua.
Repen leikkauksen ja siihen johtavien juttujen takia muutin jonkin verran omaa tapaani kouluttaa ja olla koiran kanssa pehmeämpään suuntaan, jonka takia vieläkin etsin sellaista tasapainoista, loogista, mutta päättäväistä linjaa. Sitä toisena hetkenä luulee osaavansa ja tietävänsä mitä tekee, mutta seuraavana onkin jo ihan pihalla x) Ei sitä koskaan, koko ajan, milloinkaan voi osata olla täydellinen - ei missään.

Tokoa on treenattu muutenkin kuin koulutuksessa ja erityisen ahkerasti Saaran ja Vigon toimesta. Vigolla on jo aika haltsussa AVOn liikkeet, mutta koitetaan hioa niitäkin yhtä tyylipuhtaiksi, kuin millä ALOn liikkeet meni läpi. Ylempien luokkien liikkeistä täysipäiväisessä opetuksessa ovat ruutu, tunnari, ja kaukkarit. Niissä täytyy nyt tehdä vaan pohjatyö tunnollisesti ja kiirehtimättä - se palkitsee kyllä lopulta :)

Tälläistä tällä erää! Kenties Fanny intoutuu kirjoittelemaan Made-mamman kuulumisia seuraavaksi...;)

4.3.2007   Viikonlopun uutiskatsaus  -Fanny & Matleena
Perjantaina Tiina ja Madden sisko Luna saapuivat Tampereelle ja liittyivät laumaan väliaikaisesti. Tuliaisina tuli hartaasti odotettuja siivekkäitä: lokki "Lenni" ja fasaani "Felix" (kyllä, nimeämme kuolleita eläimiä :>).

Lauantaina oli ohjelmassa NOME/NOU-treenailua Tiinan tuliaisilla. Kaikki pääsivät vähän verestämään taitojaan linnun käsittelyssä. Madde ei tarjonnut yllätyksiä vaan pelitti linnuilla yhtä hyvin kuin dameillekin. :) Tehtiin vähän linjaa ja markkeerauksia.
Netellä oli (todella) paljon intoa matkassa, joten meno oli vähän höyrypäistä. Nee saikin tyytyä vain kanniskelemaan Felixiä sekä muutamaan noutoon. Edellisistä riistatreeneistä on vierähänyt ties kuinka kauan, mutta Nennen leuat olivat mukavan vakaat, vaikka ote oli aika "tiivis".
Ressu osoitti tapansa mukaan jakamatonta kiinnostusta lintuja kohtaan mutta ei yrityksistä huolimatta suostunut painamaan purukalustoaan hellästi siipipeitteen lomaan. Tosin Saaran mukaan: Ressu otti lokin nätisti suuhunsa minun toimittaessani damilingon virkaa. Mene ja tiedä. Kenties Repe taas puijasi emäntäänsä tututtuun tapaan. Vähäisistäkin taipumuksista kannattaa vaieta tyystin, ettei emäntä vaan saisi pienintäkään kipinää alkaa reenailla taipuilua vaativia tehtäviä varten...
Viggo nautti selvästi nähdessään taas riistaa pitkästä aikaa. Viime kosketus tipeihin oli viime syksynä mustan pilven varjostamissa taippareissa, joissa pojan psyyke ei kestänyt erinäisten epäsuotuisten olosuhteiden takia (mm. väärä ohjaaja, liian vähän reeniä riistalla ja häiriöllä).
Helpoista markkeerauksista ja pienestä hausta Viggo suoriutui erittäin mallikkaasti. Ote ja palautusvauhti on senkun vaan parantunut. Fasaani oli Vigolle ihan uusi tuttaavuus, mutta sitäkin mieluisampi.
Onnettoman sattuman kautta meille eksyi lauantai-iltana pakkaseen vielä pari varista ja lokki lisää, joten treenikaman puute ei ainakaan voi estää Vigon taipparitreenausta :)
Iltapäivällä nikkaroitiin Tiinan kanssa fantastinen TOKO-este. Sahaa ei löydetty, joten työn jälki ei ehkä ole sitä kaikinta siisteintä. Koko este saatiin kyhättyä kokoon vain 2 naulan avulla, ilmastointiteippiä käytettiin sitävastoin aika rutkasti. Lopputulos oli.. hmhm.. mielenkiintoinen, mutta siivitti tokokokelaamme mukaville pisteille hypyn osalta! ;) Lisäksi treenailtiin illalla vielä paikallaoloa. Se ei oikein mennyt suunnitelmien mukaan, pikeminkin aiheutti lisäjännitystä paikallamakuun onnistumisesta...

Sunnuntaina ohjattiin Mazdan nokka kohti Niihaman maneesia. Nette ja Ressu pääsivät mukaan kisaturisteiksi, "väärän rotuinen" Madde sai sitä vastoin jäädä kotiin köllöttelemään ;).
Ressun ja Neten chillaillessa mökissään, paiskivat Viggo ja Saara, sekä Luna ja Tiina rankasti töitä.
Viggo ja Saara kumpainenkin debytoivat tokokisoissa, eikä yhtään pöllömmällä suorituksella! ;D "Superjännittäjä"-Saarasta kuoriutuikin tappavanviileä kisarobotti, joka yhdessä ällistyttävän kisapsyykkeen omaavan Vigon kanssa tyylitteli itselleen ALO1-tuloksen 197 pisteellä. xD Tuloslappu oli yksitoikkoista luettavaa yhden paikallamakuun yhdeksikön jälkeen: kaikki muut olivat kymppejä.
Tiinan ja Lunan saldoksi tuli yhdestä nollasta huolimatta ALO1, 163½ pistettä. Luna totteli hienosti, mutta vähän pitää viilata enemmän pilkkua :>. Onnea vielä kerran, Tiina! :) Vähän jännitti kummankin osalta kehän runsasta hevosenlanta-tarjonta, johon moni koira oli jo mennyt sortumaan. Viggo ja Luna voittivat näköjään kiusauksen, sillä kumpikaan ei ulosteista pahemmin välittänyt.
Nyt vain sitten täysiä eteenpäin ja korkeammalle. Meillä on Madden kanssa vähän tavoiteltavaa: Nette ja Ressu ovat saaneet kumpikin ALO:sta 195p ja Viggo 197p. Madden kanssa pitää vielä parantaa, joten yritetään osua välille 198-200p. Siinä siis treenimotivaattoria. :)

Vigon tokotulokset

27.2.2007   Iso, mutta kiltti Viggo liitää  -Saara
Lähellä oli toinenkin, mutta tulipahan työstettyä ainakin yksi nousunolla Vigon kanssa TamSKin helmi-kisoissa 25.2 :)

Niihaman maneesissa kisattiin sunnuntaina hyppy- ja agiradoilla kakkosten ja kolmosten toimesta sekä perusradalla ykkösten toimesta. Ilmoitin Vigon kisoihin, koska kotikisoihinhan mennään vaikka tulisi hirvi taikka heluna taivaalta, ja näin ollen saavuimme Niihamaan kisatauolta, joka oli alkanut lokakuussa, ja treenitauolta, joka oli päättynyt viime viikon hätäiseen kahteen harjoituskertaan, kun auto oli vihdoinkin "melkein" ehjä.

Hyppyrata vaikutti jo minejä katsellessa kinkkiseltä alkunsa puolesta, mutta Mapen ehdottama vedätys oli ehdottomasti järkevin vaihtoehto ja toimikin sitten hyvin. Kaikkea ei vain jännitykseltään pysty ottamaan huomioon, ja toinen riskipaikka jäi kuin jäikin sitten heikommalle huomiolle, vaikka sen ohjausta olisi pitänyt hinkata vielä enemmän. Koira ehti kohdassa niin paljon edelle, että myöhäinen valssi ohjasi sen putken päähän hypyn sijaan, ja oikeassahan koira oli: vartalo osoitti juuri sinne. Harmi vain, että piti se hylky napata kun kohdan olisi saanut menemään melko lailla riskittä ulkkarilla tai eri kohtaan sijoitetulla valssilla... Ja toisaalta V olisi vain voinut kuunnella mokannutta emäntäänsä, ja tämän hätähuutoa, sillä Pikku-V on ennenkin kääntynyt mainiosti "kauniilla" huudolla läheltä-piti-hyllyn teiltä.Darn.

No toinen rata valkeni meille nopeana, mutta ansapaikoista ei kyllä ollut pulaa. Oli syytä pohtia kroppansa sijainti ja suuntama harvinaisen tarkkaan.. Magneetit oikein ja niinpäinpois. Nollatehdashan radasta tulikin, ja kolmenneksi viimeisenä ei tosiaankaan ollut kiva lähteä. Siinä vaiheessa oli niin vaikea hokea itselleen, että: "tee vain ihan omaa rataa". Mutta paineiden allakin pystyttiin näköjään toimimaan, ja makealtahan se nolla maistui :)

Kaikki kuulutukset ajastamme hukkuivat minulta koirien haukunnan sekaan, joten sijoitusta odoteltiin hermostuneina palkintojenjakoon saakka. Viggo oli ollut nopeampi ensimmäisellä radalla, ja tiesin että tällä radalla oli tullut mm. varsin kovaa shelttiaikaa, joten maltoin mieleni. Koirakkoja oli kuitenkin 27, eli hieman enemmän, kuin meillä täällä medikakkosissa on tapana :) Viigu oli kuitenkin kiitänyt melkein kaksi sekuntia nopeammin, kuin toiseksi tullut Britney- ryhmäläisemme, joten iloisina vastaanotimme ensimmäisen sijan ja ensimmäisen nousunollamme kakkosissa. Onnittelut myös Britney ja Siri!

Niin ja Miksi Viggo on siis iso mutta kiltti? Koska sillä on ystävänpäivälahjaksi saatu punainen huivi jossa asia todetaan. Huivi oli kisoissa sarkastisesti päällä (oikein päin siis, mutta sarkastinen ;) ja aiheutti kanssaihmisissä hilpeyttä.

Vigon agitulokset

18.2.2007   When Madde met Eppu...  -Fanny
Madde aloitti juoksunsa kaksi viikkoa sitten (kuukauden etuajassa) eli meidän TOKO-debyytti maaliskuussa siirtyy kesään. Suunnitelmissa oli tehdä ensimmäinen sijoituspentue Maddelle tästä juoksusta, joten lauantaina ja sunnuntaina oli ohjelmassa iltapäiväkahvitteluja komean Epun (FIN KVA Usvalammen Loimu) seurassa.
Lauantaina suuntasimme Madden kanssa 3½:n tunnin junareissulle kohteena Kuopio, tai tarkemmin Siilinjärvi. Junassa kulkeminen sujui ensikertalaiselta erinomaisesti Madden nukkuessa koko ajan. Ainoastaan junaan nousu/poistuminen tuottivat vähän erimielisyyksiä, joten sain nostella Maddea hyvin epäergonomisesti... Seuraneideiksi Epunluokse tulivat Ullan mukana Rovaniemeltä lappalaistuneet Leila (Madden emä), Lola (Madden melkein sisko) ja Demi Moore (jotain sukua).



Astutus sujui lauantaina erinomaisesti: Eppu osasi hommansa täydellisesti! ;) Pieniä teknisiä ongelmia aiheutti parin suuri kokoero. Sunnuntaina kokeilimme vielä uudemman kerran, mutta Madden romattiset kuvitelmat olivatkin kaikonneet kertaheitolla eilisestä. Eppu yritti liehitellä prinsessaa nuoleskelemalla korvatkin, mutta Madden suunnalta ainoat lähestymiset tulivat hammaskaluston näyttämisen muodossa.
Sunnuntaina kävimme vielä treenaamassa Ilpon valvovan silmän alla ja saatiinkin hyviä harjoituksia kotona tetäviksi. Ehkä saamme Madden kanssa NOME uramme rullaamaan :P. Nähtiin myös Epun tyylinäyte ohjaukssesta: hienoa menoa, eikä Madden läsnäolo/työskentely samalla alueella hetkeä aikaisemmin haitannut yhtään!

Toivottavasti muutaman kuukauden päästä olisi maailmassa pikku-Maddeja ja pikku-Eppuja...
Pennuille on haussa harrastavat/metsästävät kodit. Jos kiinnostuit, lisää voi kysellä Ulla Alhavalta: ulla.alhava@pp.inet.fi.

16.2.2007   Burn baby, burn!  -Saara
Olin tunnetusti suurena näyttelyihmisenä ;) ilmoittanut Vigon Lahden näyttelyyn (11.2.07), sillä SERTin omistavaa Pikku-Veetä koetetaan aina ajoittain liikuttaa kehässä, josko Mjaerundin linjaan yhtyviä tuomareita olisi liikenteessä. Viggohan on, kuten aina toteamme, mielipiteitä jakava kaveri, sillä komeudesta ei ole pulaa, mutta kaikki vain tulee hieman pienemmässä pakkauksessa, ja Suomessahan uroksista pidetään usein reilusti kookkaampina.

Elina Tan-Hietalahti tuomaroi, ja muistin hänet ihastujana, joten päätimme koettaa onneamme. Harmikseni ilmon jo lähdettyä sain kuulla useasta osoitteesta, että Tan-Hietalahti pitää isoista uroksista, joten toivo alkoi hieman hiipua. Paikalla Ulkomuototuomareiden erikoisnäyttelyssä Mappe saikin kehässä käteen peräti keltaista nauhaa ja saman kohtalon jakoi neljä muuta tolleria 17:stä paikallaolleesta. Yhtään ERIä ei jaettu, ja näinollen SERTit sekä ROP ja VSP -tittelit jäivät lunastamatta. Tiukka linja aiheutti jonkinmoista närää jo paikanpäällä, sekä jälkipyykissä. Oma selitykseni on tuomarikokelaiden läsnäolo, jolloin koirat pantiin todella syyniin viimeistä kurvailevaa selkäkarvaa myöten. Kieltämättä esim. Ressun Dingo-isän tyydyttävä pisti meidät mietteliäiksi. Vigon tiukka arvostelu nosti kuitenkin myös esiin erittäin kauniisti liikkuvan miekkosen, jonka rakenteeseen voi näin ollen olla tyytyväinen.

Vieläkö SERTiä mä metsästän? Se jää nähtäväksi :)

14.1.2007   keskiyön jorinoita  -Matleena
Silmät ristissä hapuilen katseella kelloa, joka näyttää 23.59.(siispä virheellisesti ilmoitin päivämääräksi 14 päivän. Ehkä se minulle anteeksi annettakoon)
Viime aikoina ei ole tullut paljon päiviteltyä. Missään skaboissa ei olla käyty, eikä mitään erityisen hauskaa tai kamalaa raportoitavan arvoista ole tapahtunut (siis ainakaan koirarintalla). Siispä jorisen tänne arjen pienista iloista ja kommelluksista.
Rebekka eli Ressu on taas ilahduttanut meitä kaikkia olemalla aivan ihanan rauhallinen ja paijattava mummu :D Kaikki tokojutut ja muut on kyllä ihan hakusessa, mutta sen sijaan se osaa olla olla ottamatta kaikkea niin vakavasti ja nauttia rapsutuksista. Agilityssä ollaan käyty kerran viikossa reenaamassa itsenäisesti, kun on vähän hiottavaa kontakteissa ja kepeissä. Ohjatuissa reeneissä on tullut käytyä vähän heikosti, kun tuntuu hölmöltä mennä pilaan puolivalmiit kontaktit sinne. Noin muuten kyllä agi on luistanut ihan erityisen hyvin Repen kanssa.
Lainaohjattavani Nopan (fin tva Sienna-red Novospike. omistaa Juha Loukes) kanssa ollaan käyty lähes joka viikko ohjatuissa reeneissä ja ollaan kyllä tehty aika hyvää nolla prosenttia. Joko radat on helppoja tai mä osaan jotain... ;) Voi olla että koirallakin on tassunsa pelissä. Noppa on aika speciaali tapaus :)
Kai sitä pitää taas kisatakin joskus kun molemmat ohjattavani on niin sanotusti askeleen päässä kolmosista...iik iik.

Meiltä on lähiaikoina ruvennut katoamaan ruokaa pöydiltä. Viimeksi tätä tapahtui n. kolme ja puoli vuotta sitten Ressun ollessa teiniangsti-iässä. Kumma kyllä se sama koira on taas asilla. Yhtenä päivä se oli kokonainen teeleipä pelliltä ja toisena puolikas suklaalevy päydältä. Teini-iän suosikkiaan - juustoa - Ressu ei ole sentään vielä saanut kähvellettyä. Syy varasteluun saattaa johtua prostestoinnista niitä kahden papanan aterioita kohtaan, joita nykyisin kutsutaan Ressun ruoaksi :)

Tämä epätavallinen talvi helli mejäharrastusta oikein kunnolla. Saatiin meidän junnujen- Vigon ja Maden- jäljestäminen tosi hyvälle alulle. Molemmat etenee rauhallisesti hyvää maavainua käyttäen. Vigon kanssa pitää tehdä vielä hiukan töitä makuiden etenemisen kanssa, mutta suoralla on vahva. Madde on loistava kaikessa, sillä onhan se labbis ja hyvät taustat omaava ;)
Jälkienteko taitaa olla mun ja Fannyn mielestä ihan hauskaa ajankulua muutenkin vaan. Teimme nääs hyvät 500 m jäljet kauheeseen kosteeseen risukkoon, jotka jätimme jäljestämättä, kun emme jaksaneet/ehtineet seuraavana päivänä (idiootit!) Merkkien poiskeräämisessäkään ei meillä ollut mitään kiirettä. Ne olivat siellä vielä kuukauden päästä ja vain osa naruista vihertävinä ;D

Kisakalenterin seuraava merkintä on Vigon näyttely. Pikkumies menee taas vähän jakamaan mielipiteitä ilman sen suurempia odotuksia, ja mä pääseen nauttimaan handlaamisen iloista. Kauniista ulkonäöstä ei olekaan enää apua, kun tuomari arvio Vigon ja Maden tokotaitoja. Meidän junnut menee (vihdoin) tekemään tokodebyyttinsä maaliskuussa. apuva! :0
"Oikeita" kuulumisia odotellessa vaikenen ja menen häätämään koiran pois tyynyltäni.