Kuulumiset 2008
Kuulumiset 2007

21.12.2006     

14.12.2006    We're back! -Fanny & Matleena
Noniin sivut ovat taas elävien kirjoissa uuden ulkoasun myötä. Hiukkasen kyllä venähti sivujen valmiiksi saaminen.
Tauon aikana on tapahtunut muutama merkittävä muutos, ei niinkään tulosrintamalla, vaan kotisatamalla ;)

Moni varmaan katsahti kahteen kertaan, että mikä ihme tuo musta on?! Hän on Madde, joka liittyi seuraamme lokakuun alussa. Pitkä tarina ;P
Mutta nyt kotona on vihdoinkin kaksi koiraa! Tätä tilannetta olenkin odotellut jo vuosi tolkulla, mutta kyllä kannatti ;) Kirppu on nimittäin oikein heltuinen persoona, hermot paikoillaan ja vauhtia piisaa.
Nettellä kesti jonkin aikaa tottua tilanteeseen, sillä se ei aluksi oikein lämmennyt Madden läheisyydestä (=tunkemisesta samalle pedille tms.). Nyt ne kuitenkin nukkuvat vierekkäin ^^ Henkisesti Nette on nuortunut ainakin 5 vuotta + siihen päälle vielä alkava vanhuuden höperöityminen, niin meno on Netellä välillä vähän out of hand. Nee osaa nykyään poistua myös metsään pomppimaan, ennen kun se on tassutellut vain lenkkipoluilla.
Tollot ja Madde tulevat upeasti juttuun, ja ne mielellään kaikki kolme repivät Netteä joka suuntaan niskanahoista.. Aww :>. Madde on kuitenkin muutaman kerran muistutellut Vigolle, että Vigon lelut kuuluvat sille.

Madden kanssa ollaan aloiteltu jo tokoilemaan ja mejäilemään. Ensi vuonna sitten lähdetään metsästämään (ykkös)tuloksia... Alku näyttää lupaavalta sillä, toisin kuin Netellä, tunnarikapulatkin pysyvät suussa ehjinä! :D

Niin joo, ja ollaanhan me saatu muutakin perheenlisäystä! Nimittäin, myös kauan odotettu, digijärkkäri Canon EOS 350D ^_______^. Seuraava projekti on kunnon objektiivin hankinta...


Ressun tietosivulla pitäisi lukea sukupuolen kohdalla eunukki. Sitä se on nykyään! Karmaiseva seisotuskuva sen sivulla muistuttaa siitä, miltä turkkinsa pudottanut ja leikkauksesta toipuva tolleri todella näytti. Se oli surkea ilmestys, törmäillessään törppöpäässä seiniin ja itkiessään sänkyni vieressä kurjaa oloaan. Silloin sitä todella mietti, mitä kaikkea oli laittanut koiransa kestämään.
Mitään hyvää ei kuitenkaan saavuta ilman uhrauksia. Kurjan alun jälkeen ollaankin menty lujaa positiiviseen suuntaan. Muutokset koirassa ovat jo nyt huomattavat, vaikka leikkauksesta on vasta muutamia kuukausia. Minulle se tuntuu paljon pidemmältä ajalta, kuten tuli todistettua vastatessani eräälle innokkaalle kysyjälle, että koirani leikkauksesta olisi jo puoli vuotta ;D
Tuskin muistan enää millainen se oli aiemmin. Sen uudet piirteet jaksavat yllättää omistajan kerta toisensa jälkeen. Merkittävin muutos on tapahtunut koiran yleisolemuksessa - se on rauhallinen. Nyt sen silmistä paistaa tyyneys, kun ennen niistä pystyi lähes näkemään, miten herneet kimpoilivat pingpongia sen pään sisällä.
Hoppu on nyt loppu, tai ainakin helpottanut. Malttia löytyy enemmän kuin ennen ja ylikuumeneminen on enemmän harvinaista, kuin tavanomaista. Vigon komentaminen on suorastaan romahtanut. Tuskin muistan koska viimeksi olisi isäpappa joutunut ojentamaan mukulaansa. Ennen Ressu napsahteli mistä milloinkin.
Reenaamisesta puhuttaessa hymy ei kyllä hyydy omistajan huulilla. Yhteistyö toimii saumattomammin ja motivaatio on noussut.
Agissa kuuliaisuus on parantunut paljon ja se näkyy mm. vaikeissa ansapaikoissa. TOKOssa Ressu ei ole kadottanut säpsäkkyyttään, mutta siihen on tullut rauhallisuutta ja tarkkuutta lisää. MEJÄmetsään ei tarvi enää mennä lenkkeilyvaatteilla, sillä ylinopeus on alkanut pikkuhiljaa hellittää :) Tarkkuuttakin on tullut jälkityöskentelyyn lisää.
Ei hyvää ilman huonoa. Pienoinen miinuspuoli on rauhallisuuden myötä tullut laamautuminen. Se näkyy joissain tilanteissä rohkeuden puutteena tai haluttomuutena, toisinsanoen koiralta puuttuu munaa! xD
Laamapuoli on toisaalta myös ihan mukava, sillä Ressu on vihdoin sisäistänyt sen mitä varten ihmiset on keksitty - rapsuttajiksi.
Yksistään leikkauksen avulla ei olisi tälläisiin muutoksiin ylletty. Lähes yhtä merkittävää on ollut oman asenteeni muuttaminen. Hanskat meinattiin lyödä tiskiin jo matkan varrella, mutta pohjalta ammennettiin mukaan ihan uusia voimia. Nyt elellään koiran ehdoilla, rauhallista ja aktivoivaa arkea, johon kuuluu paljon metsälenkkeilyä, aktivointia ja reenailua silloin tällöin.

Kisoja ei ole järin koluttu, mutta tollereiden agilitymestaruudet olivat kauden päätavoite Saaralla ja Vigolla, sekä Mapella ja Nopalla FIN TVA SIENNA-RED NOVOSPIKE. Niihaman maneesissa nähtiin taas agitollereiden kermaa. Paljon hienoja suorituksia, mutta myös joitain epäonnistumisia. Viggo ja Saara sijoittuivat lopulta hienojen skabojen jälkeen pronssille, kahden radan yhteistuloksella 5+0, heti Leijan ja Laran jälkeen :D Mappe ja Noppa olivat lopulta kahdeksansia tuloksella 5+0.

26.9.2006    Takautuvat agikuulumiset -Mappe
Kisojen jälkeen yleensä kilpajuoksun aiheuttava päivityshuuma jäi jostain syystä puuttumaan la 9.9. Syynä ei kuitenkaan ollut huonot tulokset, vaikka se normaalisti olisikin yleisin syy päivitysten uupumiseen.
Ylökin agikisoissa Viggo ja Saara teki depyyttinsä medi 2 luokassa, josta ekalta radalta tuli alas, juuri se rima mitä osattiin pelätäkin. Takanaleikkaukset ovat vähän tuottaneet tippuvia rimoja Vigolla, mutta kyseiseen kohtaan ei ollut puolivalmiilla kontakteilla vielä muuta ohjausvaihtoehtoa. Kyseinen rima jäikin sitten parin ainoaksi virheeksi, muuten hyvällä ja sujuvalla radalla.
Otin Nopan (FIN TVA SIENNA-RED NOVOSPIKE) kanssa samaisen riman alas samaisella ohjauksella ja samaisesta syystä, vaikka Nopan kontakteja onkin hiottu, niin en uskaltanut niitä kisoissa vielä testata jättämällä. Nopalla ei tosin ole sen suurempia rima vaikeuksia ja kaikki kaksi rimaa, mitä meillä nyt on kisoissa tullut alas, on aina olleet mun ohjausvirheitä. Tässä tapauksessa virhe, joka johti minun loppuradan laiskaan ohjaamiseeni sattui jo keppien sisäänmenossa, josta se toinen vitonen napsahti, samaan aikaan kun mun päässäni napsahti ;)
Vigon toka rata meni Saaran virheellisen ratasuunnitelun piikkiin. Alussa paljon vaikeksia mini2:lle tuottanut keppisyöttö meni Vigolta hyvin, mutta hylly sattui helpohkooon paikkaan A:lle vaikka piti mennä puomille. Mutta muuten sujui hyvin kakkosten radat Pikku-V:ltä ja Sartsulta ;)
Noppa otti toisen nousunollan tokalta radalta ja oli kolmas sijoituksessa häviten pirun nopeelle ja hauskalle snautserille ja bortsulle :). Aikaa kului tällä kertaa puomin ylösmenolla temponmuutoksen ihmettelemiseen ja keinun jälkeiselle hypylle mentäessä, kun tein kuitenkin väärän ohjauksen, koska en luota meidän kontakteihin ja ns. varmempi kontakti - hitaampi hyppy maksoi sekunnin.

Vigon agitulokset

2.9.2006    Viggo Mortensen - Tanskan lahja Suomelle ;) -Saara
Kävipä kerran ja toisenkin ja sitten vielä senkin jälkeen niin ettei tullut kisoista nollaa kotiintuomisiksi. Vaan, kun aika oli kypsempi ja koira jo huomattavasti kypsempi ja ohjaajakin vähemmän taantunut lävähti viimeinen nolla päin pläsiä ja Mappe sen perässä ja huusi niin perkuleesti ;) Siispä pikku-V saavutti agidogina yhden katu-uskottavan merkkipaalun ja nousi kakkosiin luokkavoitolla. Jee!!! Innolla jatketaan eteenpäin, vaikka tie on ajoittain karu ja karmaisevakin. Agility on ja pysyy lempilapsena. Ehkä huomiota voisi nyt TOKOllekin antaa, mutta we´ll see, viil sii... Kiitettäköön myös hyviä kouluttajiamme Ninaa ja Teroa, ja personal trainer Mappe-siskoa ;)

28.8.2006    Agility joukkuemestaruus -Mappe

Sunnuntaina kisailivat Pohjois-Hämeen kennelpiirin tykeimmät agilitykoirakot piirinmestaruudesta. Virallisten kruunajaisten jälkeen skabailtiin vähemmän viralliset joukkuekisat samassa hengessä. Noihin joukkuemittelöihin otin osaa toistamiseen, tosin koira oli eri kuin viime vuonna. Silloin oltiin samaisella joukkueella, TamSKin tollot ;), kolmosia, mutta tänä vuonna vietiin voitto tyylillä, ollen ainoa maxijoukkue nolla-tuloksella :)
Noppa (FIN TVA SIENNA-RED NOVOSPIKE) ja minä startattiin ekana (ei mitään paineita) ja tehtiin kuin tehtiinkin nolla kivalla radalla :D Toisena koirakkona teki Nina ja Nelli nollan, kuin myös kolmas parimme,Samu ja Cosmo. Tero ja Ransu saivat lähteä ankkuriradalle aika kevein mielin, sillä vain kolme parasta tulosta laskettiin. Nopeaa nollaa tavoittelemaan lähtenyt pari "sai" kuitenkin puomilta kontaktivirheen. Tulos riitti ja tollot ruletti ;D

OT: Ressun Mosse-poika oli toista kertaansa näyttelyssä (Hämeenlinna KV) ja jatkoi siitä mihin viimeksi jäi, saaden toisen SERTinsä ja ensimmäisen CACIBinsa. Wautsiwau ja onnittelut Merjalle :D

21.8.2006    Bye bye pallit -Mappe
Jo pidemmän aikaa ollaan pähkäilty Ressun tilannetta ja tänään elukkalääkärin vastaanotolla saatiin sitten lääkärinkin suositus poistaa nuo turhat siittiönsäilytysroitakkeet, elikkäs kastroida meidän Hartsiboy :) Repellä on ollut vähän onkelmaa liiallisen stressaamisen kanssa, eli koko ajan tulee uutta, eikä palautumaan ehdi ollenkaan. Vireystaso säilyy siis liian korkealla koko ajan ja koira jyllää kuin vitosvaihteelle juuttuneena. Kassien poistaminen astuu kuvaan siinä, kun pyritään poistamaan poistettavissa olevat stressitekijät. Sentään uroslabbisten tapaan seksuaalinen Ressu ei ole, mutta häiritsevän kiinnostunut tytöistä ja hajuista se on aina ollut. Seksuaalikäyttäytymisen supistamisen ohella kiinnitetään huomiota kaikkiin muihinkin stressitekijöihin, joka mm. on johtanut harrastusrintaman hiljenemiseen ja kisojen jäädyttämiseen. Näyttelyt on kuopattu jo ajat sitten, mutta pallien mentyä on sekin sitten lopullista. Tavallaan surettaa kyllä, kun tietää koiran ulkoisen potentiaalin riittävän korkeammalle kuin mitä se on lyhyellä näyttelyurallaan ehtinyt saavuttaa, mutta tietäen sen nauttivan näyttelypaikan hälinästä yhtä paljon, kuin cothivet-suihkeesta, ei menetys tunnu missään ;) TOKOharrastus lopahti totaalisesti vuosi sitten Lempäälän kisojen pettymykseen, kun yhteistyö ja luottamus valui rännistä alas kilpaa itsetunnon kanssa. Sen jälkeen on tokoiltu uudella tavalla ja uudella innolla vähä vähältä. Katsotaan sitten leikkauksesta kuntoutumisen jälkeen joskos saatais homma pelittämään siinä määrin, että haettais vika AVO1. Agilityn vähemmälle jättäminen koski syvältä, varsinkin kun oltiin askeleen päässä kolmosista. Totaalinen treenitauko on nyt ollut voimassa agilityn osalta kesäkuun kisojen jälkeen, muutamia hyppelykertoja lukuunottamatta. Kuntoutumisen jälkeen katsotaan kuinka paljon agia voidaan jatkaa, mutta kipeästi sattuu jos kisaaminen Ressun kanssa jää tähän. Nopan kanssa kisaaminen ja treenaaminen on ollut aivan mahtavaa, muttei se ihan samalta tunnu, kuin oman koiran kanssa.
Nenänkäyttötehtäviä koitetaan tehdä paljon niin sisällä kuin ulkona. Mejää olen ajatellut tehdä Ressulle vaan stressipoistomielessä. Kisoihin treenaaminen on taas niin erilaista, joten voi olla parempi poukkoilla siellä metsässä vaan ihan randomisti. Siten ei tule koiralle eikä itselle vihaiseksi, vaikka ei menisikään ihan putkeen. Säilyy hyvä mieli :)
Tässä leikkausta jännätessä loikoillaan sohvalla ja koitetaan lenkkeillä pois äitinsyöttämiä 2½ lisäkiloa...koiralta siis ;) Samalla koitetaan tehdä jotain meidän yhteistyölle ja (joo, kyllä olit Fanny oikeassa!) hioa johtajuusongelmiakin siinä samassa. Eiköhän tässä taas uusilla ohjeilla varustettuna ja uudella uskolla valettuna jakseta. Kyllä Repestä vielä kunnon koira tehdään :D


7.8.2006    Kallis kosketus ja kontaktikämmejä -Mappe & Saara
Agilityn täytteinen viikonloppu Lempäälässä, Vesilahdella, toi tullessaan karvaita tappioita, sekä yhden onnistuneen suorituksen. Minun ja Loukeksen Juhan "lainakoiran" Nopan FIN TVA SIENNA-RED NOVOSPIKE viimekuiset debyyttikisat saivat jatkoa neljän startin verran. Muistaakseni yhtään treenejä ei ehditty vetää sitten viime kisojen, mutta "ainavalmis" Noppa ei treeniä tarvi ;)
Lauantain maxikakkosten radat olivat mukavan tuntuisia ja meille ihan sopivia. A kisan rata kaatui juuri siihen mitä osattiin odottaakin, eli puomin ylösmenokontaktiin. Tuomari arpoi ja arpoi, mutta arpoi lopulta käden pystyyn. Otin vielä toisen vitosen puomin alasmenolta, kun Noppa ei ihan ymmärtänyt, että *piip* *piip* *piip* *piip* tarkoittaa samaa, kuin laita tassu punaiselle...
Toinen rata oli vähän samaan tyyliin, kun nopean kaarresuoran jälkeen kiidettiin keinulle. Olin tietty vähän jäljessä, vaikka nopeaksi on joskus väitettykin, ja Noppa loikkasi jo alas keinulta. Paniikinomaisesti lähdin vielä tekemään sunnittelemaani valssia, joka johti oman paikannusvirheeni takia väärälle hypylle ohjaamiseen. Siitä tosi ruma HYLLY. Olisi pitänyt alunperin vaihtaa ohjausta takanaleikkaukseksi, kun Noppa ei kokonaan pysähdy kontaktille.
Hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin uudestaan yrittämään kahden startin verran. Eka rata toikin sen mitä jo odoteltiin, eli nollaradan ja voiton :) Sitä ei kauaa parannut leijua, kun jo piti keskittyä uuteen starttiin. Tokan radan peikkona oli taas se jo edellispäivältä tuttu puominylösmeno. Lääkkeeksi yritettiin nopeaa tempon muutosta, joka tuottikin tulosta hyväksytyn kontaktin verran. Kontaktin hinta oli vaan liian kova. Jäin kovasti jälkeen satalasissa laukkaavalle Nopalle, jonka sain karjumalla hidastamaan keltaiselle, mutta rinnalle ehdittyäni sain sen pommppaamaan yli punaisen. Järkytyksestä suivaantuneena jätin ihmetyksissäni ohjaamatta loppuun ja Noppa päätti mennä itse putkeen. Siitä siis tuli hylly lopulta :( Mulla on huono tapa lopettaa ohjaaminen ihan tahtomattani virheen jälkeen. Toisaalta sillä ei ole niin väliä, kun nollaa lähdetään hakemaan ja jos sitä ei tule, ei muulla ole väliä.
Skabat oli hyvät ja opetti ainakin mitä pitää treenailla vielä :) Muuten meidän yhteistyö toimii tosi hyvin ja odotan innolla, että saatais loput nollat kasaan ja kolmosiin :D

Viggo osallistui LeVekin kisoihin vain lauantaipäivänä, sillä Jokiselta nollat oli jo ruinattu. Kolmas, loppukesän haikean mielen poistava nolla oli valitettavan lähellä tällä kertaa. Ensimmäiselle radalle saavuimme tuli hännän alla kuumottaen, sillä ajomatkaan varattu aika ei aivan riittänytkään... Ikäväksi yllätykseksi starttasimme Vigon kanssa ensimmäisinä, joten kaavailin varsin epätarkat ohjaukset näennäisesti helpolle radalle. Rata kössähti kieltoon, rimaan ja johonkin :)Eipä tiennyt tyttö kuinka koiransa ei irtoa. Ohjaustuntuma on ollut kesällä vähän muutoinkin hukassa hajanaisten treenikäyntien vuoksi. Toiselle radalle Mappe muistutti, että on turha odottaa nollan tippuvan taivaasta, ja sitten tehtiinkin rataa, niin että ohjaaja sai tutun otteen pienestä vilpurikoirastaan, ja melkein sen nollan. Paitsi että törmäsimme yhteen :) Yksi virhearvio, ei mitään mitä kunnon takanaleikkaus ei olisi pelastanut, mutta kun ei. Nyberg nosti kätensä, vaikka Viggo teki törmäilyautot emännälleen eikä toisin päin, vaan kun tahaton "polviohjaus" vei Vigon oikealle linjalle kohti pussia. Reilu tuomio otettiin vastaan kolmossijan kera.

Vigon agitulokset

7.8.2006    Taipuu - vaan ei taivu -Mappe
Ens kerralla se on sitten Fannyn vuoro! Ai mikä vuoro? No ohjata Viggoa taippareissa. Kun Saara yritti, ei Viggo halunnut mennä uimaan ja kun minä yritin, ei Viggo halunnut ottaa variksia. Ens kerralla Fanny ohjaa ja silloin kaiken logiikan mukaan, Viggo ei halua ottaa pupua.... >:/
Viggo otti taipuilut vielä vähän harjoituksen kannalta tänään Pirkan Nuuskujen maksullisissa nou-harjoituksissa (ts. taippareissa). Vesityö meni oikein kivasti, ei mitään negatiivista sanottavaa, mutta hakuruudussa ei oikein varis noussut ylös. Tähän kohtaa vois sovittaa pienen tarinatuokion, jossa kertoisin siitä miten ilma oli jotain +35 ja me oltiin viidensiä vuorossa ja odotettu ikuisuus, mutta sen sijaan kerronkin, että me oltiin treenattu variksella vaan pari kertaa, pari päivää ennen koetta. Ei tarvi olla Einstein ynnätäkseen ettei "liian vähän harjoitusta"=NOU1. Vaakku nousi kyllä treeneissä, muttei ihan sillain spontaanisti aluksi. Otettiin vaakulla vielä koepaikallakin, mutta turhaan.
Suuri tolleriosanotto lievitti mielipahaa, kun näki muidenkin novaskotioiden kaatuvan samoihin ongelmiin. Tänään se olisi ollut suorastaan antirotutyypillistä onnistua hakuruudussa, kun vain Ruska-neidillä riittivät taidot jäljelle asti. Rönnin Villeä lainatakseni oli vaakkuihin ruiskutettu tollerikarkotetta ;)
Vigolle kuiskuttelin korvaan ennen koetta, että jos nyt meet läpi ei tarvi enää ikinä ottaa vaakkua. Mortensen siihen tuumaili vähän, että ei kai nouharrastusta nyt vielä parane kokonaan lopettaa. Eihän se olis yhtään hauskaa, että yksi harrastus loppuisi kokonaan. Tolleri tarvii monta harrastusta, monta!
Eihän sitä oppisi yhtään arvostamaan mitään saavutuksia, jos ei niiden eteen ole tehnyt töitä saati käynyt mutaisimmissa pohjamudissa mönkimässä. Ei me tästä lannistuta. Lisää treeniä vaan, on vielä monta vuotta kannonnokassa istumista edessä :D


Taipumuskoetulos ja selostukset

6.8.2006    Metsässä rämpimistä -Fanny
MEJÄ-innostuksissani innostuin varaamaan syksylle kaksi MEJÄ-koetta. Tämän päiväinen oli ensiksi tarkoitus peruuttaa, sillä treenimme ovat menneet aika totaalisen huonosti. Noh mentiimpä kuitenkin. Alkuasetelmatkin olivat niin lupaavat: edellinen viikko PH-kennelpiirin nuorten koiraleirillä ohjaajana --> Nette 23h/vrk huoneessa yksin Vigon kanssa --> väsynyt lahna. Ja viimeisin HUONOSTI (=400m jälki, josta N. jäljesti tyyliin 4m.) oli ajettu kesäkuun lopussa :|.
'
Jälkien vetäminen oli yhtä tuskaa, hiki vain lensi. Minulle osui AVO1 teko, joka oli ihan mukavaa maastoa. Kerrankin tuli AVO-merkattua jälki riittävän hyvin. Jälkiparini AVO2 jälki olikin sitten lähinnä kuolleita kuusia yms. pöpelikköä. Kävi ihan sääliksi sitä koiraa, jonka sen joutuisi suorittamaan... Elukoita ei onneksi ollut kuin muutaman paarman verran ;).

Kuten arvata saattaa, ei ykköstä tullut. Saatiin AVO3, 28 pistettä. Suoristus oli ihan surkea, ala-arvoinen verrattuna viime toukokuuhun. Heti ensimmäisellä osuudella 2 hukkaa ;/. Nette varmasti vielä tiesi menevänsä ihan muualla kuin pitäisi! Ensimmäisellä kulmalla olin jo todella lähellä keskeyttää: vitutuksen multihuipennus oli päällä, koira kuumissaan ja paineistunut. Jäljestys alkoi kuitenkin sujua huomattavasti paremmin 1. kulman jälkeen, jolloin meni kohtuullisen tarkasti. Välillä kuitenkin piti käskeä eteenpäin, ja loppusuoralla alkoi Neten mehut olla todella vähissä. Kanille kuitenkin päästiin :). Nee jäi seisomaan jänön viereen, muttei erityisemmin kiinnittänyt siihen huomiota. Jaksoi vielä kuitenkin kantaa sen autolle.
Maasto oli ainakin vaihteleva: ekalla osuudella oli hakkuuta, toisellä mukavaa kuusimetsää ja kolmannella kuivaa suota/pieniä kaadettuja kuusia. Kaadettu kuusikko tuotti Netelle hiukan ongelmia ja se pyrki jonkin verran kiertelemään pahimpia pöpelikköjä. Onnistuimmekin käyttämään hukkiin ja Neten tössäilyyn ainakin sallitut 45 min.

Entäs sitten AVO2 jäljen koiran kohtalo? Jälki osui arvonnassa TOKO/mapen agiryhmäläiselle Vinille ( TK1 Hämäjärven Winnie The Pooh) ja Virpille. Kaikki sympatiat olivat kyllä heidän puolellaan. Vini räjäytti kuitenkin koko potin: 50p. + luokkavoitto. Ei yhtään hassumpi suoritus ensikertalaiselle ;). Onnea vielä kerran!

Sain lopuksi vielä ostettua 4½l verta puoli-ilmaiseksi, joten yritetään nyt aktivoitua vetämään noita jälkiä... Vaikka Neten suoritus meni kohtuullisen päin honkia, niin into vain lajia kohtaan kasvoi. Jospa se ykkönen viel jostain irtoaisi.

Neten pisteet ja koeselostus

27.7.2006    Agikisojen satoa -Mappe
TamSKin iltakisat kahdelta päivältä takanapäin, tosin tänään peuhaavat vielä kolmoset auringon porottaessa. Tiistaina oli ykkösluokat, joissa Viggo ja Saara raivoisasti metsästivät viimeistä nollaa, taasen tuloksetta :/ Saaran ballerinakädet valssasivat niin kauniisti rimanpäällä laskien, Vigon totellessa ohjausta kuuliaisesti (siis suomeks: rima tippui). Ei yhtä ilman toista, niin tulihan sieltä kepeiltä vielä pari vitosta, kun tikuttamaan lähtemisessä oli vähän erimielisyyksiä. Saldo siis 15 ja jotain yliaikapörräämistäkin tuli.
Onnistuminen ja luonnollisesti taitoa oli Virpillä ja Vinillä (TK1 Hämäjärven Winnie The Pooh), jotka taituroivat toisissa kisoissaan puhtaalla radalla kakkospallille. Loistavaa Virpi ja Vini! :D
Neten ja Fannynkin oli tarkoitus startata kyseisissä kisoissa, mutta Neten nivelvaivojen takia se ei onnistunutkaan :(

Eilen oli sitten kakkoset ja ainoan videoklippimme tähti pääsi kisaamaan. Loukeksen Juhan huippu ihana, lahjakas, taitava Noppa, FIN TVA SIENNA-RED NOVOSPIKE kisasi minun ohjauksessani ekaa kertaa. Hiljakseltaa poikimaan lähtenyt idea huipentui virallisiin kisoihin, kesän treenaamisen jälkeen. En ole jännittänytkään noin, sitten viimeksi kun ekaa agistarttia Ressun kanssa, mutta kunnialla selvittiin. Noppa on niin uskomattoman upealuoteinen heppu, ettei se hötkyile sitten mistään. Radalla se oli lähes paremman tuntuinen kuin treeneissä, vähän hitaampi ja kuulolla, vaikka itse juoksin ja sähläsin taas tyylilleni uskollisena. Tuloksena ekalta agiradalta todella veret kiehuttava vitosen rima, jonka varmaan sain alas kun heiluttelin kättäni kaarrehypyssä. Muuten olin tyytyväinen rataan, paitsi yhdessä kohtaa mokasin vähän, kun vaihdoinkin ohjaussuunnitelmaa äkisti, vähän hätäisen A:n kontaktin takia.
Toiselta hyppyradalta otettiin sitten se mitä luvattiin Juhalle, eli nolla. Aivan, nolla. Ei ollut puhetta NOUSUnollasta. Liian pitkä keppikaarre maksoi meille varmasti sekunnin ajassa, jonka myötä sijoitus oli viides :( Pari bortsua, belggari ja Kromfo pisti tuulemaan ennen meitä. Jotain vietävää saatiin Juhallekin, vaaleanpunainen KUMA-ruusuke :)

18.7.2006    Ressun pojalle Mosselle SERT -Mappe
Ressun poika Mosse (Hedera's Your Amazing) oli Helsingin KR-näyttelyssä 15.7 avoimenluokan ykkönen, VSP ja sai ensimmäisen SERTinsä. Kiitos Seijalle handlaamisesta ja suuret onnittelut Mosselle ja Merjalle ;D

15.7.2006    -Fanny


Kiitos kuvasta, Tiina! :)

21.6.2006    Tunnelmat tollerileiriltä -Mappe
Rusketusraidat jaloissa, kaulassa, niskassa, hiusrajassa, pari rakkoa varpaissa, syödyt suolakeksit, sekä uupumukseen asti ammennetut ohjausideat jäävät päällimmäisenä mieleen leiriltä ;) Säät hellivät tolleristeja pilvettomältä taivaalta kolmen päivän ajan. Aurinko verotti osansa koirien ja ohjaajien jaksamisessa, mikä näkyi erityisen hyvin agilitykentällä. Keltanokkina mukaan tollerileirille ja pesti agilitykouluttajan puikkoihin oli haaste mistä ei voinut kieltäytyä (vaikka Provinssi olikin samana viikonloppuna..). Saaran kanssa lähdettiin hiukan epävarmoin mielin kouluttamaan jatkoryhmää tollerileiri- ja leirikouluttamiskokemuksen puutteen vuoksi. Harjoituksia oli tehty enemmän kun ehdittiin ottaa, mutta parempi niin kuin toisin päin :) Kouluttaminen oli mukavaa ja antoisaa, tosin täysillä porottanut aurinko piti huolen ettei meistä ollut kuuden tunnin seisoskelun jälkeen mitään mehuja jäljellä. Ryhmässä oli hyvin eritasoisia (alkeiskurssinkäyneistä-kolmosiin) koirakoita, mutta parhaamme mukaan pyrimme tarjoamaan kaikille oman tason mukaiset harjoitukset.
Ressun jäädessä kotiin lihomaan äitini hoiviin, osallistuivat Saara ja Viggo leirikisaan Tampereen joukkuetta edustaen. Tiukassa välierässä pääkaupunkiseutu peittosi mansen ja rynni finaaliin. Finaalin nopeimmat tollerit löytyivät kuin löytyivätkin samaisesta joukkueesta.
Viggo otti osaa epäviralliseen "leirin-nopeintolleri" juoksukisaan. Puksu puolusti tappijalkoja pinkomalla keskinkertaisen nopean ajan :) (..ei ollut kuitenkaan viimeinen ;D)
Pienestä mökki sähellyksestä johtuen majoituttiin varsin fiinissä 12 hengen kaksikerroksisessa mökissä. Meidän lisäksi mökissä oli vain neljä immeistä ja kolme tollerineitiä: Herkkä Runo, Sylinkipeä Peppi ja Ihastuttava Heiskan Eevan Melofiakasvatti Inka. Himospeili sijaitsi alhaalla 9-tien toisella puolella, ohjelman ja muun kansoituksen ollessa keskittyneenä himoksen päälle. Tuopa ei liion haitannut, sillä kouluttamaan oltiin pääasiassa lähdetty. Vastuuntuntoiset kouluttajat meni tietty nukkumaan jo ennen puoltayötä ja mäyräkoiratkin jäi kotiin ;)
Ressua ei leirillä nähnyt, vaikka joku mielestään näkikin sen näköisen tollerin (parin sadan tollerin keskeltä voin helposti kuvitella kyseisen erehdyksen olevan mahdollinen):D. Leirin hullunmylly vaan sekoittaisi Ressun ihan perusteellisesti, eikä odottaminen/rauhoittuminen oikein missään muodossa ole Repen juttu :/ Vigollekin, joka omaa huomattavasti suuremman odottamis-rauhoittumiskyvyn, oli koulutusten ajan odottaminen jopa 3h putkeen täydessä helteessä piinaavaa.
Leiristä ja kouluttamisesta jäi kaikenkaikkiaan hyvä mieli, mitä nyt Viggo söi ne yhdet suolakeksit ja kylmälaukku ja 8 suklaapatukkaa jäi kotiin :D Tulevina vuosina leiri täytyy kyllä kokea leiriläisen, eikä kouluttajan näkökulmasta. Olisi mukava osallistua itse koulutuksiin ja olla ihan vapaalla ilman kouluttajan vastuuta (ja nukkumaanmenoaikoja) Tulevia leirejä odotellessa voi katsoa muutamat kuvat tämän vuoden tollerileiriltä.



p.s. Ikosen Hanna-Marille ja Myytille iso käsi! tyypit oli SM-4!! (mun agikouluttaja ;D)

11.6.2006    Ressulle toinen nousunolla -Mappe
Ressulle tuli toinen nousunolla kakkosista tänään Jalosen Karin agiradalta. Liekö kuumuus vai mökkiloma verottanut puolet Repan normaalista vaihdista pois, mutta "laamailu" mahdollisti ainakin hyvän kolmitassu (ainakin) kontaktin puomilta ja muutenkin erittäin tasapainoisen ja rauhallisen radan :)

Ressun agitulokset

27.5.2006    Nollia pukkaa ;) -Mappe
Valkeakosken kahden startin kisoista Vigolle ja Saaralle hurjat kaksi 0-rataa! Ressulle ekalta radalta nousunolla ja toisella söhläsin itse itseni tikkurivistöön. Hienot kisat :) (huom. teksti vähän muuttui kun tuhosin vahingossa alkuperäisen ;>)

Ressun agitulokset
Vigon agitulokset

23.5.2006    Ressu kakkosluokkaan! -Matleena
Whihii!!! xD Tulihan se viimeinen nousunolla sieltä vihdoin! vähän se antoi odottaa itseään, mutta tuntuuhan se paljon paremmalta, kun sitä on niin odotettukin. Rata ei ollut meidän parhaimmistoa, mutta tyylipisteitä ei nyt haettu. Lauantaina katsotaan sitten miten kakkosluokan radat sujuu ;)

Viggo ja Saara oli taas niin lähellä. Hyvän ja sujuvan radan loppupuolella Viggo lähti oikein keppien syöttöön vasemmalta, mutta poistui tikuilta oikean välin löytymisen jälkeen :( Liekö itseluottamuksen puuttetta hiukan heikommin sujuvalta puolelta. Tarkasti vaan ensi kisoissa :)

Vigon agitulokset
Ressun agitulokset

21.5.2006   "Riista sieraimen" kanssa etsimässä verijälkeä -Fanny & Matleena
Matleenan agilitatessa rattoisasti eilen (lauantai) Orivedellä, lähti Fanny vastakkaiseen suuntaan tekemää MEJÄ kokeeseen jälkiä. Mappe oli siis ilmoittautunut vahingossa agikisoihin jälkien tekopäivänä. Salon Nina oli ylimääräisenä tullut jäkiparikseni (suuri kiitos ja kumarrus :D) ja meidän tehtäväksi lankesi kahden AVO-läljen teko, jotka minä siis saisin/joutuisin opastamaan SU. Aloitimme rattoisasti ekan jäljen teon, kunnes paasimme puoleen väliin. Humps. Ninalta meni jalka kiven koloon ja polvi ei siitä tykännyt hyvää. Noh merkattiin ja veretettiin jälki loppuun rauhallista vauhtia kolmessa tunnissa. Sen jälkeen teimme kolmen ihmisen voimin yhdellä kerralla jäljelle jääneen jäljen valmiiksi ja vielä päälle toisen AVO-jäljen. Aikaa tähän meni 1h 20min. Eli juostiin kuin aropuput suunnistajan perässä minun yrittäessä latoa kreppiä puihin ja tehdä nuotteja ;P. 4km metsässä juoksun jälkeen lähdettiin kotia kohti ja ajamaan PE tehdyt harjoitusjäljet Teiskosta.

SU aamu valkeni sateisena klo.5:45, erityisesti isälleni, joka oli lupautunut antamaan auton Matleenan ajettevaksi "riisikupin" mentyä lakkoon.
Arvottiin jäjet ja meille osuikin hyvä suora: oma jälkeni oli nro.4, opastin jäjen nro.5 ja Ressu meni jäljen nro.6, jonka myös opastin ja joka oli tuomariryhmämme vika jälki. Minun kannaltani tämä siis tarkoitti 3km. umpimetsässä juoksua putkeen. hehheh.
Laukauksen sieto-testi meni läpi kaikilta koissuilta ja kaikki muut paisi tietysti Nette odottivat hiljaa puussa. Yllätys. Ressu vain isua kökötti sen näköisenä, että "tätähän on jo tehty". Sitten vain odotettiin, että päästäisiin jäljille. Ja odotettiin vähän lisää. Ja vielä vähän.

Nee pääsi jäljelleen klo.11:10 lähtien kohtuullisella vauhdilla jäljestämään. Maasto oli aika risukkoista ja jalkani upposi pari kertaa kokonaan kivenrakoon. Kaikki näytti ensimmäisen kulman jälkeen vielä lupaavalta, varsinkin, kun näin avomerkeistä lähes kokoajan missä jäki meni ;). Se herättikin vähän toivoa: "ehkä tämä ei menekkään niin perseelleen? ehkä me saadaankin ykkönen..." No tietty juuri silloin Nette keksi, että "kato, tosa onkin mennyt jotain elävää", ja lähti seikkailemaan jäljeltä. Ei mennyt edes kovin kauas jäljestä, joten varmasti tiesi, missä se menee. Tuomarin sanoin: "koko aika ikäänkuin toinen sierain on menossa verijälkeä, niin se toinen, metsästävä sierain, seuraa riistaa... jälkimmäisen houkutukset voittavat". ;) Hukkahan siitä tuli ja yritin sitten palauttaa Neten riista sieraimen ruotuun jäljestämään verta. Loppu menikin mukavasti, Neten vauhti hidastui ja viimeinen osuus jäkäläisen kallion yli meni Neteltä kävellen (mahd. väsyi/nivel kipeä?). Ilmeisesti siinäkin oli joku elikko mennyt ja Neten sieraimet kävivät taistoa keskenään. Onneksi jäljestävä sierain voitti ja vei meidät kaadolle. :D Pupu löysi hetikin paikan Neten suusta. ;) Tuomarin kiitoksen jälkeen Neen oli ihan pakko kokeilla pupujussin luuston kestävyyttä: krunts. No onneksi ulkoisia vaurioita ei syntynyt.
Ohjaustekniikkana oli tänään turpa kiinni-tyyli. Nette usein katsoi minuun päin, mutta seisoin vain hiljaa. Muutaman kerran mm. hymyilin ja sain niin Neten jatkamaan jäljestystä. Taktikointia nääs. ;) Hukasta aiheutui kakkospalkinto hyvillä pisteillä. Treenimääräämme nähden (3 n.100-280m. jälkeä sitten 5/2005) olen siis enemmän kuin tyytyväinen! Syksyllä meitä odottaa kaksi koetta lisää ja tässä välissä treenamme huomattavasti enemmän ja vaikeampia jälkiä. Minun on myös lopetettava Neten jatkuva ohjailu ja auttaminen harjoitusjäljillä.

Hui kauhia mikä kokemus! Näin päällimmäiset tunnot mejäkokeesta :)
Koetta edeltävänä iltana lähes paniikinomaisesti mieleeni hiipinyt katumus otti puheminen haltuunsa ja koetti viime hetkellä perua osallistumista (Fanny oli sopivasti jälkeä suorittamassa eikä voinut estää aikeitani), mutta turhaan. Liian sinnikäs ja avulias koevastaava ei uskonut puheita kyydityksen puutteesta tai pieleen menneestä harjoitusjäljestä, vaan kehotti kuitenkin saapumaan paikalle ja kokeilemaan onneaan. Rohkaisevat omakohtaiset kertomukset heikommin harjoitusjäkiä suorittavasta, myöhemmin jäljestysvalionarvon saavuttaneesta koirasta saivat toivon kipinän vielä syttymään.
Aamu valkeni klo 6.45 Fannyn paniikinomaiseen puhelinsoittoon "Ootsä hereillä?!". (Me oltiin sovittu lähtö klo 6.45) Hard Rock hallelujaa vaan ja autolle seitsemässä minuutissa. Ihan kuin sitä joku nyt muutenkaan söisi kisa-aamuina...
Arpaonni suosi tosiaan meitä, kuten Fanny yllä kirjoittikin ja minun ja Rerren tehtäväksi lankesi vain autokuskin hommat ja odottelu.
Itse jäljestys suoritus oli hivenen erilainen kuin olin suunnitellut ;) Ressu ehti kiehuttaa verensä odotellessa Fannya palaamasta kaadolta, mutta liekö rauhallisempi mielentila vaikuittanut vauhtiin. Se tiesi mitä oltiin menossa tekemään. Ylinopeusrajoituksen heti alkuunsa rikkonut Ressu kieputti, ryömitti, jumitti ja juoksutti emäntää sitten ihan sielunsa syövereistä asti ja sai minut kokemaan ihan erilaisen hiostumisen tunteen ikinä (kerrasto alla). Fannyn vaalenapunaisen sykemittarin mukaan "Mapen mollaus" tai "Ressun jäljestys" kesti 27 min, josta juoksin jonkun 15 min. Ressun löydettyä toisella hukallaan kanin jäännökset, jota luulin kaadoksi ;D ja ison läjän peuran papanoita. Näitä upeita riistalöydöksiä tuomari ei havainnut, sillä hän ja Fanny tallustivat jossain liikennesääntöjen mukaista vauhtia. Kani löytyi sitten kuitenkin elämäni pisimmältä tuntuneen jäljen päästä, ja samalla parhaan, jopa jäljestyksesi kutsuttavan osuuden päätteksi. Kokemusta rikkaampana, miljoona kaloria köyhempänä ja uusilla harjoitusohjeilla varustettuna omistaja, koira, kolmea jälkeä peräkanaa juossut Fanny ja kuusi jälkeä peräkkäin arvostellut tuomari talsivat nujerrettuina poloa kohti. Suoritus oli ohi.
Mejäkoe oli kokonaisuudessaan erikoinen ja niin erilainen koe kuin muut. Yhteis-ja erähenki huokui kokeinesta mejäjampoista ja perinteet oli kunniassa. Äänenluettavat koesepostukset olisi voitu Ressun osalta jättää lukematta, mutta silloin muilla ei olisi ollut läheskään yhtä hauskaa. Kokemusta rikkaampana, hyvillä ohjeilla varustettuna Minä, Fantsu ja Hellu käänsimme polon mansea kohti ja hiljaisuudessa pohdimme, ei enää koskaan, tai ei ainakaan ensi viikonloppuna :)

Neten pisteet ja koeselostus
Ressun pisteet ja koeselostus

20.5.2006   Pikkuvirheitä ja palkintosijoja -Matleena & Saara
Agilityn ulkokisakausi korkattiin tänään erittäin niukan osanottajamäärän kisoissa Orivedellä. Piskuisesta kilpailijoiden määrästä johtuen V2- ja R4-koneet ylsivät palkintopalleille vitosen ratavirheillä, Viggo ja Saara jopa kahteen kertaan. Mutkikkaan mukavat Nybergin Johannnan radat tarjosivat haastetta ykkösluokkalaisille kerrakseen, mistä medi-luokan kahden radan NOLLA nollatulosta kertoo.
A-kisan rata, joka oli samalla P-Häme Cupin osakilpailu, oli tyylikäs rata vetävine magneettiansoineen. Peace of cakeilta tuntunut rata kääntyi hyllyksi puomin alastulokontaktilla vartalo-ohjausvirheeni takia, josta Ressu sujahti väärälle esteelle. Suoritin radan loppuun virheittä jo tyypilliseksi muodostuneella "myrkyn nielleellä" ohjaustyylilläni, joka ihme kyllä tuottaa niin hyvää tulosta, että täytyy ruveta psyykkaamaan itseään suuttuneeksi jo ennen rataa ;I
B-kisa saa sapet kiehumaan vieläkin. Erittäin sujuvasti ja vauhdikkaasti taittunut rata kaatui jo ennalta pelottaneeseen keppien vauhtisyöttöön. Nerokas ohjaaja himmasi vaudit ja jumitti koiran takana odottaen sen löytävän näin oikeaan tikkuväliin. Jouduin antamaan vielä ei- karjaisun, kun näytti siltä, että Ressu hakee kakkosväliä, jostä hämääntyneenä se vähän kuin pysähtyi kysymään oliko väli oikea ja jatkoi sitten kehotukseni saattelemana. En oikeastaan tiedä mitä siinä sitten loppujen lopuksi tapahtui, mutta paperissa lukee 5 ja sitä ei muuta mikään manailu :( Takanaleikkauksiin erikoistuneen radan suoritti kuitenkin vain yksi maxi nollatuloksella, joten pokkasimme kakkossijan palkinnot Ressun kanssa.

Viggo-puolukan lämmittely onnistui tänään ilmeisesti säkällä, ja poika oli oikein kiva puksu ohjata molemmilla radoilla, ei sinkoillut, hyvä vauhti. Ensimmäinen rata kärsi yhdestä läheltä piti-tilanteesta, kun valitsin hetken mielijohteesta toisen ohjauksen. Pälli. :P Hyllyn onnistuin kuitenkin estämään, mutta viimeiseen putkeen vein V:n liian ärhäkästi kääntäen, joten kielto putkelta. Kakkospallille mars. Toinen rata oli paras kisaohjaukseni tähän asti. "Sulavaa menoa", Mapenkin oli pakko nikotellen myöntää.. ;) Lopussa, kun teki jo mieli nuolaista, tuli kuitenkin onkelmaa keppien kanssa; Viggo oli kepeille tultaessa niin paljon edellä ettei ilmeisesti vaan oikein osannut hakea oikeaa väliä, ja sitten ilmeisesti rauhoitteli nuuskimalla, niin että Johanna ehti näyttää kiellon :( Siitä laskettelimme maaliin, mutta hyvä mieli kuitenkin jäi. Sijoitus ykkönen :)

10.5.2006   Ehkä se sitten ensikerralla, tai sitä seuraavalla tai... -Fanny
Alan jo kohta luopua toivosta. Saimme taas 17€ paikallamakuu harjoituksen tai 17€ kelluvan (?) frisbeen tai 17€ rusketuksen alun TRE:n TOKO-kokeessa 7.5. Huokaus.

Treeni on ollut ihan minimaalista ja kaikki meni hyvin, paremmin ja lähes erinomaisesti treeneissä vielä TO. LA minulla olikin ohjattavana flegmaattinen laama. Saman laaman kanssa lähettiin sunnuntaina kokeeseen. Nee laamaili Reija Puolakan tuomaroimana kakkosen, 247 pistettä, 9 pistettä vajaa ykkönen. Kyllä 9 pistettä!!! Ketuttaako? Voi kyllä! Nette mm. unohti kokonaan liikkeestä istumisen ja tarjosi seisomista. Jos se seisominen ei ole koskaan kohta vuoden kilpailemisen jälkeen kokeessa käynyt, niin eikö tuo karva-aivo sitä mene silti kokeilemaan! ;(
Paikallamakuu, metalli ja hyppynouto menivät silti kympille. Erityisesti metallinoudosta olen yllättynyt, sillä Nee laukkasi kapulalle ja takaisin. Hyppy esteen sain 40cm korkeaksi vedoten Neten nivelvikoihin. Ei se olisi välttämmättä 50cm hyppyä hypännytkään.
Tunnari oli taas meidän heikkokohta: kapulat kellotaulussa, Nee teki hyvää työtä: nuuski vastapäivään huolellisesti kapulat ja nosti heti oikean. Ja tietenkin palautti sen syöden (=paineistunut) ja _laahustaen_. Käskin Neten sitten lisäkäskyllä sivulle, jottei se pure kapulaa taas rikki. Pisteiksi napsahti 5 ja tuomari sanoi, että en olisi saanut antaa käännyttäessä "paikka"-käskyä. Eli siis kun liikkeenohjaaja oli sanonut "ohjaaja täyskäännös" tms. niin sanoin Netelle kääntyessäni "paikka". Sääntökirjassa (2004) kuitenkin sanotaan, että "ohjaajan kääntyessä on käskyn antaminen tarvittaessa sallittua". Mene ja tiedä sitten, ensimmäisessä kokeessa kuitenkin kysyin, että saanko käskyn antaa ja tuomari vastasi myöntävästi. Olen muistaakseni jokaisessa VOI kokeessa myös "paikka"-käskyn antanut, eikä siitä ole kukaan russuttanut aikaisemmin...

Noh seuraava koe on mahd. heinä- tai elokuussa, jospa sieltä sitten tulisi se kauan odotettu TK3. Yritetään nyt siihen asti treenata vähän mutta huomattavasti useammin. Tunnarillekkin olisi korkea aika tehdä jotain parannustoimenpiteitä.

1.5.2006   

29.4.2006   Nette parantumassa ;) -Fanny
Eilen aamulla Nette oli selvästi paremmassa kunnossa, pieni lepo oli ilmeisesti jo auttanut. Nee ei edes ontunut selvästi, oli pikemminkin kankean oloinen (mm. hyppelehti aamuruoan toivossa). Varasin kuitenkin ajan eläinlääkärille ja saimme ajan mukavasti samalle päivälle.
Eläinlääkäri (labbis-ihmisiä itsekkin ^___^) venytteli vasenta ja oikeata takajalkaa, mutta Nette ei siihen kummemmin reagoinut (vingahtanut tms.). Päätettiin kuitenkin kuvauttaa molemmat nivelet. Pääsin avustamaan röntgeniin (18v.-ikä tuo kaikkia mukavia etuuksia ;D). Hotti lyijyasu (painoi ihan sikana!) vaan päälle. ELL otti 3 kuvaa molemmista nivelistä ja kärrättiin sitten Nette toiseen huoneeseen virkoamaan. Neten karvanlähdön ansiosta valkoista karvaa oli paikat väärällään...Sitten vain jännitettiin tuomiota...

Tuloksena: vasemmassa kinnernivelessä on nivelrikon alkua, oikean kinnernivelen tila on pahentunut, mukanamme oli siis 2003 otetut kuvat vertailun mahdollistamiseksi. Eli vasen ei ollutkaan niin pahana, vaan ontumisen olisi aiheuttanut oikea. Noh ehkä parempi, toinen huonompana kuin molemmat sököinä. Hoidoksi nyt 4vko:n Cartrophen pistokset ja 12pv.:n kipulääkitys sekä 2vko:n hihnalenkit.
179€ köyhempinä talutettiin Nette (oli aika horroksessa) autoon ja ajettiin kotiin. Koko loppuillan Nette nukkui kuin tukki. Välillä nousi ylös, seisoi pakallaan ja huojui vasemmalta oikealle. Oli kaatuakkin muutaman kerran: ei oikein ymmärtänyt mennä itse maahan. Kävelykin oli ihan sekavan oloista. Nee muistuttikin aikalailla äikän opettajaani.

Tämä aamu taas valkeni mukavan aurikoisena. Nette oli nukkunut mukavat päivä-, iltapäivä- ja yöunet ja olikin aamulla innoissaan lelu suussa lähdössä ulos :). Pelkkä pistos + lepo oli siis auttanut jo huomattavasti! En viitsinyt pilata sen päivää kertomalla, ettei se pääse kunnolla lenkille seuraaviin viikkoihin... Noh suunnistimme läheiseen "kakkapuistoon". Nee näytti liikkuvankin normaalisti, ehkä hiukan kankea oikeasta nivelestä. Puistossa otettiin myös pieniä pätkiä hihnaseuramista, josta Nette ihan innoissaan :). Alakuloisuus oli siis tipotiessään! Kotona Nette sai kipulääkkeensä, ovat semmoisia "hyvän makuisia". Epäilin kyllä aluksi, että mahtaako se niitä syödä, kun ei ole aikaisemminkaan popsinut mitään pillereitä vapaaehtoisesti. Hyvällä ruokahalulla Nette kuitenkin ne rouskutti ;P.

Selvisimme siis aikalailla säikähdyksellä, toivottavasti Cartrophen pistokset vaan toimivat ja Netellä olisi monta tervettä vuotta vielä edessä. Katsomme viikonlopun yli, että mitä teemme TOKO-kokeen kanssa. Saimme ELLtodistuksen, jos huonolta näyttää. ELL sanoi kuitenkin, että ihan hyvin voisimme osallistua. We will see...

Nette hiukan unisessa mielentilassa.

27.4.2006   Nette sairastaa :( -Fanny
Vaihteeksi ikävien uutisten pariin: Neten nivelongelmat ovat palanneet. Viimeksi oikea kinnernivel oireili pahasti 2003, jolloin se kuvattiin ja Nette sai siihen kortisonia ja kipulääkkeitä. Nyt näyttää menneen vasenkin, se on paisunut huomattavasti ja on kipeä.

Nenne on ollut viimeiset pari viikkoa hiukan väsynyt ja jäykkä lenkkien jälkeen. Laitoin sen aluksi huonnon kunnon piikkiin (talvella välttelimme himolenkkeilyä juuri nivelten takia), koska Nette ei kovinkaan sairaalta vaikuttanut, sillä juoksi lenkillä ihan oma-aloitteisesti (eilen viimeksi) ja riehui koirien kanssa sekä oli muutenkin pirteä. Noh tänään tullessani koulusta kotiin Nette aika kirjaimellisesti konkkasi tervehtimään. Kysäisin äidiltäni, että onko hän vienyt Netteä pitkällekkin lenkille. Hän oli kuulemma vienyt Neetä vain lähipuistossa... Nyt Nette lähinnä makoilee ja on kipeän oloinen. Ilta"lenkki"mme oli n. 100m puiston kierto, jonka Nette käveli hitaasti lähes koko ajan. Ravatessa ontuu selvästi :'(. Piristyi kuitenkin ulkoilmasta.

Huomenna siis varaataan aika eläinlääkärille ja toivotaan parasta. Katsotaan mitä teemme 7.5 TOKO-kokeen kanssa.

Muutama tieteellinen mittaus: oikean kinnernivelen ympärysmitta on 14,5cm ja vasemman 13,5. Alhaalla vielä kuvat, joissa on muutokset nähtävissä.

2.4.2006   

1.4.2006   Agikisoissa Kangasalla -Matleena & Saara
Toinen kisaviikonloppu putkeen ja tänään TAKUTien kisoissa kangasalla.
Kisapaikalla rata herätti jokseenkin ihmetystä ykkösten keskuudessa. Mineillä ja medeillä oli ykkösille aika kinkkisen näköistä aitahässäkkää, josta kertookin medien vain kaksi nollatulosta. Maxeille rataa hieman muutettiin(helpotettiin). Huono rataantutustuminen maksoi tänään minulle ja Ressulle luokkanousun :/ Myöhästyin rataantutustumisesta ja jotenkin siinä tohkeissani en ottanut huomioon kepeilletulokulmaa ja vauhtia ohjauksessa. Ressu kepeille sisään siis tokasta välistä ja jo menetetystä nollasta johtuen jatkoin matkaa, siitä siis valittu hylly. Loppuradan pelleilin äänettömällä ohjauksella, josta johtuen pistin koiran vielä putken ohi, sekä tein ylitiukan käännöksen kokeeksi ja se olikin niin tiukka, että tuli sama aita takaisinpäin. Tuli siellä vielä rimakin alas jossain, mutta maalin tultiin niinkuin olis voitettu :D
Luokkavaihto antaa nyt odottaa itseään vielä hetken...

Viggo täyttää kaksi vuotta huomenna sunnuntaina (!), mutta synttärinolla rämähti maahan yhden riman myötä :( Radan aitahässäkkä ei ennalta pelottanut kamalasti, sillä näitä on tehty treeneissä enemmänkin, ja ne sopivat hyvin kääntyvälle Vigolle. Hyvin kepitetty ja ketteröity rata kaatui kuitenkin yhteen hyppyyn, jonka valssasin liian ärhäkästi, vaikka syytä moiseen nykäisyyn ei olisi ollut... rima tippui ja ohjaus menköön hermorakenteeni piikkiin. Huonoja hermojani pahoittelin viimeksi eilen soittonäytteen lautakunnalle :) Valitettavasti olimme taas nelosia Kokkosen radalla, hävittyämme nopeammalle vitos-koirakolle. Palkinnot olivat niin muhkeita, 1stChoice -cupista johtuen, että harmittaa kyllä :(

27.3.2006   Agikisoissa Valkeakoskella -Matleena & Saara
Vähän myöhäiset päivittelyt kisoista, mutta viime su 26.3 suunnattiin Saaran kanssa nokka kohti Valkeakoskea ja "natsitallia" ihanassa auringon paisteessa. Pirteät tollerit ja kellon siirrosta suivaantuneet omistajat löysivät paikalle kartanlukijan erheestä huolimatta ajoissa(laitetaan parin tunnin yöunien piikkiin):)
Rata oli tyypillinen ykköstenrata, sellainen M-kirjaimen mallinen(lainattiin vähän Jonnaa) ja aika helppo. Paljon suoraa eli koiran vauhti kiihtyi aika kovaksi muttei omistajan suinkaan :)
Repalle ja mulle eli Mapelle toka nousunolla ja ykkössija! :D Ykköspokaali oli kyllä vähällä jäädä saamatta, kun tuomarille kävi inhimillinen erhe. Hän sijoitti ohihuomiossa sertin saaneen bc:n ykköseksi katsomatta aikoja, vaikka meillä oli 2.69 sek nopeempi aika. Erittäin ystävällinen bc:n omistaja huomasi virheen ja tulokset korjattiin. Ei se kakkossija toki olisi meitä haitannut mutta kiva huomata, että agissa ollaan reilun pelin hengessä (ainakin ykkösissä vielä...) (bc taisi olla muuten Myytin sisko)

Saara runoilee
Mit´ kohtalo päättänyt on... ja muita itsesäälin muotoja ;)

Siispä: menimmepä, otimmepa koiramme
koittoon
usutimma, kaasutimma yhtehen
voittoon

Ja sitten siihen Saaran ja Vigon tarinaan.. Siis itsesäälissä voi kyllä pyöriä kuin silakka friteeraustaikinassa, mutta eteenpäin on katsottava. Tällä kertaa oli nolla NIIIIN lähellä. Ja hyllykin oma valinta. Kävipä niin, että kontaktit onnistuivat (hienot alastulohimmailut :), keinusta ei tullut kiitorataa, koira oli oikein lämpätty ja hyvässä yhteistyössä, ja kepeille syöttö onnistui.... vaan: Viggo koki nyt jotain mystistä painostusta oikoa kepeissä (kisatilanne?minä?pallo?minä?).
Näin tokavikan esteen riemu vaihtui kettuuntumiseen ja painelin maaliin, kielto tai ei. No huomasihan se tuomari mokamme, ja hyllyn otin sitten, kun en tikkurivistöä korjannut.

19.3.2006  Talkoissa Tampere KV:ssa (18-19.3) -Fanny & Matleena
Nyt on takana viikonlopun "uhkiminen"(tosi kovaa työtä) Pirkkahallin KV-näyttelyssä. Lauantaina Fannylla kului iltapäivä vuorossa aikaa noin klo.13-17.30, joka meni viedessä sämpylöitä ja juotavia kehiin yms. Välillä oli kyllä reilusti luppoaikaa ^___^.

Sunnuntaina suuntasimme molemmat aamusta (6:40!) samaa osoitteeseen ja samat tehtävät tähtäimessä. Fanny asettui eväskorien viemisen jälkeen laradorikehän laidalle kameran kanssa kärkkymään labradoreja, joita tuli kuvattua ihan mukavasti: reilu 200 kuvaa :). Ne on odotettavissa labbisgalleriaan keskiviikon jälkeen. Harrastimme myös hiukan shoppailua talkoovuoron päätteeksi.
Mukaani(Fanny) tarttui tällä kertaa kaksi lelua: iso oranssi virtahepo (jonka ajattelin ensin pitää itselläni :P) ja turkishiiri. Nette tietysti ihan onnessaan kummastakin, tosin hiiri vei voiton Hiposta ;). Herkkuja ei tällä kertaa tullut mukaan, sillä niitä on voittiksen jäljiltä vielä kaapit väärällään. Erityisesti niitä hiton siannahka rullia, joihin Nette ei edes suostunut koskemaan! Ennen olemme hampstranneet kilpaa myös nappula näytepusseja. Niistäkin pidin näppini irti, kun tyhjensin tässä yksi päivä Neten tavarakaappia. Sen kätköistä löytyi pari kiloa näytepusseja, joista muutaman parasta ennen-päivä oli mennyt 2003! Kröhöm...
Mä(Mappe) löysin Repalle "nutu"lelun kun pallot on pannassa. Mukaan tarttui myös se pakollinen vinkulelu, jonka keskimääräinen elinkikä on yleensä 5-10 sek. Ulostusrumban aiheuttavat namiluut jäi suosiolla ostamatta, kun mietin kuinka paljon arvostan kunnon yöunia ;) Sen sijaan ostin halpoja keksejä (joiden F kertoi Neten oksentaneen?) ja rouhetikkuja pikkupurtavaksi.
Kaiken työnteon ohella ehdittiin seuraamaan tuttujen tollojen tuomarointia. Hämäjärven Vinnie the pooh eli Vini esiintyi hienosti lainahandlerin kanssa ja sai EHn. Ressun Nuca tytär sai myös EHn ja oli NUK3. Loukeksen Juhan hurmaava Ruska neiti (Rocmin Designers Dream) oli joukon pikkuisin, mutta ehdottomasti valloittavin :) Pikkutollot RuleZ ;D
Mapen laina-agiryhmäläisen labbisuros Okko (Wetten Erakkorapu) oli hienosti PU2 saaden SERTin. Onnea!

5.3.2006  Tollot agikisoissa -Matleena & Saara
"Nollatalkoot" eivät käynnistyneet ihan toiveiden mukaisesti tollojen osalta TSAUn eilisissä agikisoissa. Molemmat parit taiteilivat kyllä tuplat jotain ;)
Kahden startin kisojen ihanuus piilee siinä toisessa yrittämisessä. Ekan radan voi vetäää hiukan pienemmillä paineilla, koska aina on se toinen yri. Ekasta radasta näkee myös koiran mielentilan ja mokista voi ottaa onkeensa.
Startattiin Ressun kanssa maxien ekana ekalla radalla. Rata tuntui meille sopivalta ja lähdinkin ihan luottavaisin mielin ohjaamaan koiraa. Hyvin lähtenyt alku kaatuikin sitten siihen mitä osasin odottaa, mutta mihin vauhdin hillitsemis yritykseni ei tuottanut tulosta: nolla tassua puominylösmenokontaktille.
Tokalta radalta en uskaltanut odottaa enempää, sillä puomi oli samanlaisessa kulmassa ja tiesin etten saisi Ressun vauhtia pois, ainakaan helposti. Päätin sitten kokeilla ohjausta, minkä onneksi Ressun suuri irtoavuus eteenpäin ja varma rengas mahdollisti. Pääsin sijoittumaan niin, että olin seisomassa kontaktin edessä koiran sille tullessa ja näin ollen sain sen vähän jarrutettua ennnen puomille loikkaamista. Tuloksena oli kuin olikin hyväksytty kontakti (saattoi olla kyllä armokontakti). Saadun kontaktin siivittäminä laskettelimme loppusuoraa pitkin nollan onnelaan, kun oman ja yleisön riemunkiljahduksen johdosta viimeinen rima kolahti kannattimiltaan ja putosi. Ei voinut kun nauraa :D

Vigon ensimmäinen rata alkoi hyvin, mutta keskivaiheilla huusin pojulle "tässä" ilmeisesti riman päällä, ja rima kolahti alas. Pettymys verotti ohjausta, mutta yritin pitää ohjat käsissä siitäkin huolimatta. Valitettavasti radan loppupätkän hyppysuoralla valitsin väärän puolen, sillä en ottanut huomioon puomin vetovoimaa.. Viggo ehti käydä lykkäämässä tassut puomin kontaktille ja hylly tuli. Toinen rata oli samankaltainen ja helpohko kuten ensimmäinenkin. Koin että Viggo oli menettänyt edes vähän sähellysvirrastaan ja keskittyneempi, mutta toisin kävi. Ilmeisesti kisatilanne rasvasi ja rassasi koiran rattaita liikaa ja kontakti oli heikkoa. Varmasti Viggo reagoi myös minun tunnetiloihini, vaikka yritin olla tyyni . Toisaalta olin sortunut pallolla palkkaamiseen ja vastoin luuloani, viggo ei ehkä kestäkään sitä niin hyvin; stressitaso oli korkealla. Alun hyppysuoran jälkeen kolmas este oli vinossa enkä osannut ennakoida että V:n vauhti olisi niin kova kuin oli.. niinpä poika veti esteen ohi toiselta puolelta ja hyppäsi sen väärään suuntaan, kun en pettymyksestä tajunnut muuttaa asemiani suhteessa esteeseen. Väsymys ja kahden kaukoradan hyllyttäminen veivät vallan ja loppu meni kengurubensalla. Ohjaus karkasi käsistä, koira painoi kuin riivattu... Oppipa sitä toisaalta asioita koiran verkkaamisesta, vaikken vieläkään tiedä parasta reseptiä. Ketuttaa :(

4.3.2006  Hiihtolomakuulumisia -Fanny
Vietimme Neten kanssa oikein viime viikon oikein urbaania hiihtolomaa Helsingissä. Ohjelmassa oli koirapuistoissa käyntejä, vähän lisää koirapuistoissa käyntejä ja kun Tampereella ei koskaan käydä koira puistoissa, niin käytiin sitten vielä pari kertaa koirapuistoissa ;). Nette siis tuli perin pohjaisesti sosiaalistettua, vaikka eipä se toisten koirien kanssa paljon vaivautunut leikkimään. Hiukan kranttu seuransa suhteen: ainoastaan mustat labbis urokset olivat hänen huomionsa arvoisia. Myös koirien välistä elekieltä tuli ahkerasti seurattua, Mappe sai minutkin nyt innostumaan asiasta ;).

Eroahdisteisen ääntelyn takia Nette joutui olemaan ihan yksin ma-la vain reilu ½ minuuttia kun kävin kokeilemassa, että pysyisikö se hiljaa. Seisoskelin rappukautävässä sekunteja laskeskellen. Noin 25 sekuntia oli ihan hiljaista ennen kuin kuului ulina. Se siitä sitten. No Netestä oli ainakin kivaa, kun ei joutunut yksin olemaan. ^___^

Neban kanssa koeajettiin myös VR, ratikat ja bussit. Korkeat portaat hiukan kammottivat, mutta niistäkin selviydyttiin kunnialla, kun vähän ensin harjoiteltiin. Netestä kyllä pystyi olemaan ylpeä (kerrankin), sillä se käyttäytyi rauhallisesti (=makasi lattialla) ja mallikelpoisesti, vaikka se ei ole ikinä tassullaan astunut ratikkaan taikka bussiin ja junassakin on ollut kerran aikaisemmin 2002 :).
Kävimme piipahtamassa myös Stockalla ja juuri avatussa Kampin ostoskeskuksessa, jotka kumpikin siis tupaten täynnä ihmisiä. Nette ei ollut moksiskaan vaikka tungosta kyllä riitti. Jos Netellä olisi kokoa vähän vähemmän, niin siitä saisi kivaa shoppailu seuraa ;). Pitää varmaan ostaa sille joku ihana takki, töppöset ja muuta krääsää :D. Juu ei.

Nyt voin siis olla hyvin ylpeä yhteiskuntakelpoisesta koissustani :) Vaikkei se ykkösiä aina TOKO:sta saakkaan jne., niin on siinä paljon hyvää ja enemmänkin :).

>> Galleriaan tulossa ruhtinaallisesti kuvia.

12.2.2006  Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu? -Fanny
Nonniin taas yksi olisi-voinut-mennä-peremminkin VOI koe takana... Plääh. 85km Janakkalaan vain, jotta voin todeta koirani aivoissa olevan on/off nappi. Ongelmana on ajatuksenkulun napsahtaminen poikki simpsalapim kesken liikkeen... Tämä tuli ilmi muunmuassa luoksetulossa, jossa tarvin 2 käsimerkkiä seisomiseen (kyllä se kotona osaa) sekä hyppynoudossa, joka meni ihan åt skogen. Ts. Nette kiersi esteen ja käväisi katsomossa siinä välissä! En oikeasti ymmärrä mitä sen päässä liikkuu. Nimen omaan kokeissa se keksii jotain aivan ihan omaa, jota ei treeneissä tee. Hmhm.
Lisää ketutuksen aiheita: vinoruutu. Sitä emme ole kuunakullan valkeana harjoiteet, joten oli ihme että Nette edes löysi tiensä ruudun taakse, _ulkopuolelle_ tosin. Nolla siitä. Jos ruutuun lähetys olisi ollut suora, niin silloin hyvin todennäköisesti Nette olisi mennyt ruutuun. Jos ja jos tietenkin.

No kaivetaan nyt jotain hyvääkin tämänpäiväisestä. Tunnari tuli takaisin, oikea kapula vielä! Hiukan syötynä ja hitaasti, mutta tulipa kuitenkin. Ihmeellisen tästä tapahtumasta tekee sen, että otimme keskiviikkona tunnaria toisen kerran sitten syyskuun. Se oli täydellinen fiasko Neten jauhaessa muutaman kapulan puutikuiksi ja nostamalla ihan randomisti jonkun vaan kapuloista. Torstaina meni hiukan paremmin hihnassa ihan idarihelppoja harjoituksia. Perjantaina alkoi näkymään valoa pienessä lampussa Neten päässä. Silloin se ymmärsi, että se kapula joka on piilotettuna, niin on oikea. Ts. jos kaikki kapulat ovat näkyvillä, niin silloin saa ottaa minkä vaan. Eli olin todella yllättynyt, kun takaisin tuli oikea kapula :).
Niin ja mettallinouto oli paras ikinä! Palautus laukalla! Wow!

Tänään kuitenkin valkeni se tosiasia, että TK3 haetaan jostain tänä vuonna, mutta EVL:ään lähteminen on hyvin epätodennäköistä. Nyt keskitymme johonkin muuhun lajiin, ja valinnan varaa ei paljon ole, joten MEJÄ saa nyt olla se meidän juttu.

12.2.2006  Kontaktit koitui kohtaloksi -Matleena & Saara
Talvihorroksesta heränneet tollerit raahautuivat unisimmuisina Tampereen Ratsasatuskeskuksen maneesiin Tamskin agikisoihin.
Ressulle kisat olivat kuudennet viralliset, Vigolle ja Saaralle ihka ensimmäiset.

Lähdin luottavaisin mielin starttiin. Verkkaaminen onnistui hyvin ja Ressu vaikutti sopivan rauhalliselta. Rataa olin opiskellut jo mineistä lähtien, kun Vigon ja Saaran takia paikalle raahauduttiin jo aamusta. Hyvin nopea ja juoksupainotteinen rata oli selkeä muutamaa tiukempaa käännöstä lukuunottmatta. Ressu liikkui juuri niinkuin ajattelinkin (tarkoittaako se, että ohjasin kenties oikein ;D) ja oli hyvin kuulias ja aika ketterä Ressuksi. Esteellä ennen keppejä alastulolinja vietti pussin suulle. Vaadittiin pieni huuto, mutta kepeille pienen mutkan kautta oikein. Putkesta oli aika pitkä suora juoksumatka puomille, jossa vauhti kiihtyi. Seisoin itse puolin ylösmeno kontaktin kohdalla ja näytin sitä kädellä. Satalasissa juoksevaa koiraa se ei kauheasti hidastanut, mutta mielestäni näin tassun osuvan kontaktipintaan. Mahdollisesti oma sijouttumiseni tuomarin linjalle esti häntä näkemä;stä tätä kontaktia ja aiheutti käden nousemisen. Silmäkulmasta näin tuomion ja tiedon musertamina loppurata löysäiltiin maaliin, kuitenkin puhtaasti.
Hyvä rata näin jälkikäteen analysoituna. Tuomiosta voidaan olla niin montaa mieltä kuin on mahdollisuuksiakin. Ei auta itku markkinoilla. Ensi kerralla se nolla/nollat tulee.

Viggo, Viggo Mortensen starttasi virallisena agikoirana kertaa ensimmäistä, ja varmalla viggoudella selvittiin maaliin. Kääntyy kuin pieni eläin, mutta vaiheessa visertävät kontaktit repsottivat sen verran, että poika hyppäsi puomin alastulokontaktin. Paikallaolijat tulevat kertomaan tarinaa koirasta, joka katsoi minuun, ja hyppäsi sitten ison loikan: "Mama look, I´m flying!" Putki kiemurteli puomin alitse, joten en päässyt varmistelemaankaan kauheasti, mutta kontaktit vaativat tunnetusti tappavan johdonmukaista työtä. Plää. Muutoin hienoa: hengissä selvittiin ja koira kulkee rataa edelleen uskollisesti kuin possujuna.

Seuraavan kerran tollerit suuntaavat turkkuseen agikisojen merkeissä. TSAU vaan! ;)

11.2.2006  Pirkan Nuuskujen Ulkoilupäivä -Fanny
Vietimme tänään päivää Riikan ja Miinan kanssa raikkaassa ulkoilmassa noutajaväen keskellä Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen ulkoilupäivässä Lihasulassa.
Ohjelmassa oli syöminkien, kilpajuoksun ja Match Shown lisäksi noutokilpailu, jossa koiralla piti noudattaa mahdollisimman monta esinettä kahdessa minuutissa. Koska viime vuotinen häviö hiersi minua vieläkin, niin muodostimme lyömättömän joukkueen Annen ja Vilma-labbiksen kanssa. Hyvän taktikoinnin, ohjaajien ja koirien erinomaisen(?) lihaskunnon ja labbistemme hyvien nouto-ominaisuuksien johdosta varmistimme ykkössijamme ;).
Päästettiin myös koissut irti jäälle, jos ne vaikka innostuisivat juoksemaan. Nette vaan valikoi seuransa tarkkaan (riehuu lähinnä Ressun kanssa), joten se mieluummin kerjäsi rapsutuksia ihmisiltä sekä komensi viriilejä uroksia. Vajaa vuoden ikäinen Ruska- tolleri taas otti kohteekseen Miinan, jota se sitten höykytti oikein kunnolla.
Match Show:ssa Nette ja Miina olivat vastakkain, Neten saadessa punaisen nauhan. Jatkoon ei enää kuiteskaan päästy.
Netelle päivän kohokohta oli vielä edessä, kun saimme MEJÄ-tollerimieheltä 4 hirvensorkkaa! :D Sekä Nette että Miina ottivat sorkat suuhun sen kummempia miettimättä, vaikka Miina ei ollut koskaan ennen sellaista ennnen nähnytkään ^____^. Nee olisi tosin mieluummin karauttanut jalan kanssa paikalta alta aikayksikön.
Seuraava projekti on ripustaa hirvensorkka kuivumaan pyörävajaan, jossa se saa toivottavasti olla kevääseen asti, ilman että sitä huomataan ;).

>> Galleriassa kuvia Netestä narulelunsa ja hirven jalkansa kanssa.
<br>
1.2.2006  Musti täyttää vuosia! -Fanny


Synttäreiden kunniaksi tein Mustikallekin oman sivun :) -->

18.1.2006  Nette eläinlääkärissä -Fanny
Tänään kävimme ottamassa Netelle jo toissa päivänä (hupsis) vanhentuneet rokotukset sekä punnitsemassa neitonen: painoa 29,50kg. Samalla tutkittiin Neten paljon ruskeaa eritettä sisältävät korvat ja rähmivät silmät. Eläinlääkeri totesi ettei kyseessä ollut korva- tai silmätulehdus. Niin vähän itsekkin epäilin, sillä silmät eivät ole rähmineet ihan hirveästi ja korvatkaan eivät ole kutisseet samallalailla kuin silloin kun Netellä oli varsinainen korvatulehdus -99. Yllätys oli melkoinen kun ELL tutkiskeli tarkemmin mikroskoopilla ruskean eritteen sisältöä: punasoluja! Neten korvat olivat siis täynnä kuolleita punasoluja. Syyksi epäiltiin joko tulehdusta tai sitten allergista reaktiota. Puhdistettiin ne sitten jollain liuoksella ja saatiin samaa mukaan. Puhdistetaan korvat kerran päivässä kolmen päivän ajan ja maanantaina katsotaan, että aloitetaanko antibioottikuuri.
Noh, ihan näin helpolla emme tietenkään päässeet ;). Seuraavat 4-6 viikkoa Nette saa syödä vain yhtä hiilihydraattia ja yhtä valkuista, jotta päästään selville, että onko silmien rähmiminen ja korvaongelmat ruoasta lähtöisin. Valitsin nyt sitten kaurapuuron ja kalkkunan, sillä Neten nykyinen ruoka (Nutro Choice Large Breed Adult) sisältää mm. kuivabroilerlihaa, riisiä, riisilesettä, vehnäjauhoa, kuivakanamunaa, joista siis todennäköisesti joku on voinut aiheuttaa allergiaa. Ongelma tässä nyt lähinnä on namipalat: ei nakkeja, lihapullaa, maksakeksejä, nappuloita, juustoa, leipää tms. Pitäisi siis soveltaa jotain palkkioherkkuja vain kalkkunasta. Jeij! En tiedä tosin kuinka hyvin Netelle menee pidemmän päälle läpi erilaiset muunnokset kalkkunasta. Vai haistattaako se pitkät, kun tajuaa, että samaa siivekästä se saa kaksi kertaa päivässä kuppiinsa vain olemalla olemassa ;). Pitää varmaan vähän huijata Nenneä höyrytetyllä kalkkunalla, uunikalkkunalla, kalkkunaleikkeleellä, keitetyllä kalkkunalla (voiko sitä edes keittää? xD) jne.
Itse pidän hyvinkin mahdollisena jotain ruoka-aine allergiaa. Neten ruoka on vaihdellut kohtuullisen usein, mutta korvat erityisesti ovat sisältäneet enemmän tai vähemmän jotain eritettä pidemmän aikaa. Katsotaan nyt, että mitä tämä meidän kaura-kalkkuna kuuri tuo tullessaan. Pitää vaan itse silmä kovana vahtia muita perheenjäseniä, että kukaan niistä ei anna mitään ei-sallittua. Erityisesti äidilläni on suuri taipumus antaa Netelle herkkuja "koska sillä oli niin kova nälkä". Koska labradorilla ei olisi nälkä? :D