Kuulumiset 2007
Kuulumiset 2006

8.9.2008 Lässähtänyt PAKK  - Fanny
Käväistiin Madden kanssa käyttäytymiskokeessa 6.9, tuomarina Reima Nuutinen. Läpihän se meni, pienistä kämmeistä huolimatta (minulla oli vähän omat askelkuviot... ;P) Kerrankin voi sanoa, ettei kokeessa jännittänyt YHTÄÄN! Ja tuli todistettua, että pieni jännitys on oikeasti hyväksi: pysyisi vähän skarpimpana.
Tuomari olisi kaivannut lisää "työskentelyvoimaa" seuruuseen ja määrätietoisuutta luoksetuloon. Seuruut olivatkin vähän tassuttelua, luoksarissa kuitenkin laukkasi loppuun asti.
Kaupunkiosuus meni Maddemaisen neutraalisti: kukaan ei kuollut ja silleen. ,)

Pullan vire oli vähän lässähtänyt koko kokeen ajan. En ole oikein vielä löytänyt Maddesta sitä vipua, jolla sen saisi syttymään siihen vireeseen missä se oli SNJ:n VOI-luokan kokeessa... Mutta etsintä jatkuu.

1.9.2008  - Fanny
Pikkuhiljaa aletaan kotoutua uuteen asuinympäristöömme Vantaalle. Netellä on tosin ollut vähän haasteita kerrostalon rappukäytävissä. Ensimmäisinä päivinä se sai lähes paskahalvauksen rappukäytävässä joka kerta. Nenne on onneksi pikkuhiljaa reipastunut ja nyt rappukäytävässä meno on jo ihan kohtuullista. Kaksin Madden kanssa jäädessään Nenne on ollut jopa hiljaa! Ihan yksin jäädessään oli kuulemma ilmaissut itseään verbaalisesti ja vähän riehunut sisällä (siirtänyt petiään ja repinyt muovipussia...). Madde on onneksi sopeutunut superhyvin, eikä Nette ole saanut siihen tartutettua porraskäytävähysteriaa. :)


Opiskelut ovat lähteneet ihan hyvin käyntiin, tosin 3 päivää heti ensimmäiseltä viikolta meni Ruotsissa astutusreissulla (osoittaa varmasti suurta opiskelumotivaatiota ;P). Lähdin Ullan mukana astuttamaan Reinoa kennel Applejack'siin Etelä-Ruotsiin.
Lähdimme Turusta maanantai iltana Silja Europalla Tukholmaan, ajettiin Rinkabyhyn tiistaina ja keskiviikko-torstain vastaisena yönä takaisin Tukholmaan, mistä aamulaivalla Turkuun. Lähes koko matka oli moottoritietä (luksusta!).

Reinon sulhasen Jasonin ihailun lisäksi matkan tarkoituksena oli myös katsastaa Madden seuraavan pentueen isä, käyttölinjainen Lee (Delfleet Hawk). Lee on tuotu Iso-Britanniasta n.8 kuisena Ruotsiin. Se olikin juuri sellainen kun olimme toivoneet (ehkä vieläkin parempi ;)): todella avoin, työskentelyhaluinen, hyvä markkeeraaja ja osaa käyttää nenäänsä. Sillä on myös hyvä kaksoisturkki ja rakenne. Leellä ei ole vielä koetuloksia, mutta Christer on käynyt sen kanssa todella aktiivisesti metsästämässä. Lee osasi hyvin rauhoittua treeneissä sillon kun mitään ei tapahtunut. Se on rauhallinen odottaessa eikä kuumene liikaa.
Uusi reissu on toivottavasti edessä loppuvuodesta... ;)

Kuvia reissulta


Lee

17.8.2008 Pieni musta koira tokoilee jälleen  - Fanny
Käytiin tänään debytoimassa erikoisvoittajaluokassa! :) Treenaaminen on ollut lähes pelkästään nomepainotteista elokuun alusta lähtien, mutta viime keskiviikkona alettiin kirimään kiinni treenaamattomuutta. Ei siis kuin vähän viime tingassa! Keskityttiin vain ruutuun, ohjattuun ja idioottiin + muutama todella persiilleen mennyt tunnari saatiin myös aikaiseksi.

Kokeessa suoritettiin kaksi liikettä kerrallaan. Ensimmäisessä erässä oli istuminen ja paikkamakuu. Istumista ollaan treenattu erittäin vähän eikä koskaan 2 minuuttia ! Mutta kokeessa on hyvä kokeilla! ;) Molemmista kuitenkin kympit.
Seuruussa kontakti tippui välillä, muuten ihan ok -> 9½. Idioottikin meni mukavasti: 10. Tämä olikin ainoa liike, joka ehdittiin ottamaan treeneissä kokonaisuudessaan koemaisesti.
Luoksarin seisominen meni piiiitkäksi, maahanmeno ok. Vauhti oli ihan hyvä, mutta ravailua taas ihan viimeiset pari metriä (huono vire). Tästä 9. Ruudussa meinasi valmistelusanasta karata merkille. Merkki meni sitten hyvin, mutta kun yritin lähettää Maddea ruutuun, niin Pulla vain pyöri merkillä. Kolmannella ”ruutuun”-käskyllä sitten lähti -> 9.
Ohjatussa suosi arpaonni kerrankin! Yleensä en todellakaan ole onnettaren suosiossa, mutta onneksi tällä kertaa. ;) Arvonnasta nousi oikeanpuolimmainen kapula. M kyyläili liikkuria intensiivisesti, joten lähti vasta toisella käskyllä merkille. Tai ainakin sinne päin. Pulla Pysähtyi n.2m. säteellä merkistä, sillä se oli menossa kovaa vauhtia sinne oikeanpuolimmaiselle kapulalle ->8. Hyppynoudosta (mitä ei olla otettu sitten SNJ:n leirin!) kymppi, tosin olisi voinut olla nopeampi.
Tunnarissa itse sekoilin alun muodollisuuksissa ja Madde yllättäen kääntyi mukanani selin liikkuriin. Tarvitsi taas toisen käskyn ennen kuin lähti ->8. Kaukoissa tarvitsi toisen käskyn ensimmäiseen istumiseen ->9! x(

Ykkönen siis saatiin, 294½ pojoa+KP. :)
Maddella on ollut superkiva vire ke-la treeneissä, joten odotin, että kokeessa olisi tullut suhteellisen vauhdikas suoritus, mutta ei. Ilmeisesti kaikkien liikkeiden täytyy olla prikulleen hanskassa, sillä Madden suorituksiin tulee vauhti vasta viimeisenä, kun se osaa jonkun asian varmasti. Mutta hyvin oli sisäistänyt kaikki asiat, vaikka puolivalmiina kokeeseen mentiinkin!
Syksylle on buukattu vielä pari koetta, katsotaan sitten mitä niissä tapahtuu! ;)

Madden tokotulokset

15.8.2008  - Fanny
Viime viikonloppu meni napapiirin tuolla puolen NOME-B kokeissa Ullan ja Lotan (Sidewild Lost In Lapland) + muutaman näyttelyelukan kanssa. Lähdettiin matkaan jo torstaina ja pysähdyttiin menomatkalla Oulussa Lost-pentuja katsomassa. Paikalle pääsivät Otso, Moona, Hansu ja Una. Tehtiin vähän hakua ja markkeerauksia. Kovasti ovat edistyneet siitä kun kesäkuussa viimeksi tavattiin! Paluumatkalla treffattiin myös Kump, joka oli kaikista isoin pentuna, mutta nyt pienin uroksista. .) Kaikki pennut on nyt nähty yli vuoden ikäisinä. Viralliset kuvaukset siirtyvät ensi syksyyn, sillä Oulussa ei kesäaikana saanut kimppakuvauksia.

Lauantai vierähti kokonaan NOMEkokeessa. AVO-luokka tehtiin parityönä: toinen koira odotti teltan takana kun toinen suoritti kakkosmarkkeerauksen ja ohjauksen. Sitten toinen koirakko odottamaan kun toinen suoritti. Lopuksi haku, niin että yksi koira haki omalla vuorollaan 2 riistaa.
Madde haki toiseksi heitetyn lokin oikein hyvin, ensimmäiselle tarvi pari lähetystä kunnes lähti... Ohjaus oli viistoon pientä "uomaa" pitkin. Tuomari ei halunnut koiran suorittavan tehtävää maata pitkin vaan vesiohjauksena. Nooh, tämä meni sitten meidän osalta ihan pillittelyksi... Kuulemma yritin tehdä ohjauksesta taidetta ;). Haussa oli yhteensä 10 riistaa, osa maalla ja osa lettoalueella. Haku olikin sitten oikeastaan ainoa, mikä sujui niin kuin pitikin. ,) Tuloksena AVO3.
Lotalle myös 3-tulos ALO-luokasta. Lötkö epäonnistui myös ohjauksessa ja markkeerauksessa. Ei siis se omena kauas puusta putoa!

Sunnuntaina Ulla oli näyttelyssä ja pientä kyytiongelmaa podettiin vielä la iltana... Onneksi Madden Otso-pennun omistaja Reijo tuli saatiin houkuteltua koetta katsomaan. Kiitokset vielä, Reijo! ,)
Koe alkoi helpohkolla ohjauksella. Lähetys maalta, josta noin 5 metriä veteen ja siitä yliuitto. Madde kehitti jonkinlaisen ongelman veteenmenosta ja tarvi toisen lähetyksen, jotta se meni veteen. Loppu menikin ihan ok. ainakin vähemmän pillittelyäkin kuin eilen. Hmhm. Ohjauksen jälkeen oli haku, jossa oli 5 lokkia ja korppi. Madde lähti todella vauhdikkaasti hakuun ja tuomarikin totesi, että tästä koira pitää ,). Tämän jälkeen kakkosmarkkeeraus. Madde näki molemmat heitot mutta katsoi vain toisen... Toinen siis ylös hyvin ja ensimmäinen ohjauksella. Tulokseksi AVO3. Tuomari piti Madden työskentelytyylistä ja kehotti meitä jatkamaan, joten kaippa sitten täytyy. ;)

Ehdittiin vielä kokeestä labradorien erikoisnäyttelyä seuraamaan. Otsolle EH JUK3 (erkkarista ja kasvattajatuomarilta! ;P). Madden emä Leila oli lähes 12 vuotiaana ERIllä veteraanien luokkavoittaja ja vielä ROP veteraani! :)
Reissun saldona siis tulokset AVOimesta, vähän starttikokemusta ja pakun ajotaitoa. ;) Jos johonkin voi olla tyytyväinen, niin Madde oli reipas molemmissa starteissa: ei siis nyysyilyä palautuksissa. Lisäksi M pysyi myös erinomaisesti paikallaan laukausten ajan.
Tänä vuonna tuskin enää startataan NOMEssa. Kokeessa tuli sen verran selkeästi ilmi suuret puutteet peruslinjassa, joten keskitytään nyt linjan opettamiseen ihan uudelleen. Jos se vaikka tajuaisi mennä suoraan eikä takavasemmalle...


Kuva: Maarit Saarinen

Vielä pienenä ilmoitusluontoisena asiana, että Madde, Nette, Musti-marsu ja minä siinä sivussa Vantaalaistutaan ensi viikolla! Sain opiskelupaikan Haaga-Helian ammattikorkeakoulusta Helsingistä, joten siirrymme vaikuttamaan pääkaupunkiseudulle. .)

Madden nometulokset

11.8.2008 Extaasiin  - Matleena
Euforinen on olotila kun kuukausia kestäneen työn tulos vihdoin palkitaan ja voin sanoa saavuttaneeni jotain. Nasu (*Fin Tva Eventually Eowyn) nousi maxi2-luokkaan!!! 8D

Viikonlopppuna kisailtiin neljän startin verran Takujen kisoissa. Lauantain saldona oli pari hylly-rataa, joissa oli paikoitellen hyviäkin ohjauksia, mutta lähinnä hirveetä husimista ja sähläystä.
Hyppyradan putkilta otettiin parit kiellot, kun ihan turhaan yritin nakata koiraa irtomaan niille. Lisäksi etsittiin taas (vaihteeksi) keppien aloitusta, tosin tällä kertaa päätin tyrkätä Nasun oikeaan väliin ja teinkin sen mallikkaasti ensimmäisen kepin vasemmalle puolelle :(
Agiradalla jäin vähän monttu auki jo alkumetreillä, kun Nasu luki mielestäni ihan hyvin ajoitetun valssin käskyksi mennä laittamaan tassut puomin ylösmenolle :0 Olisin tietty voinut olla vielä aiemmin liikkessä ja käskyttää jotain hallintakäskyä. Olin kuitenkin sijoittanut Nasun niin ettei sillä ollut lähdössä mahdollista nähdä puomia ja luulin sen jo vähän riittävän. Ei tällä kertaa.
Sunnuntaina lähdettiin kisailemaan paljon rennommin ja sivuhuomautuksena aivan hemmetin lyhyiden unien jälkeen ;) Eka rata oli jo tosi hyvä ja sujuva, mutta onnistuin kuitenkin valitsemaan typerän yrityksen antaa Nasun hakea kepit itse. Tarkoituksenani oli kulmata kevyesti sille suora näköyhteys kepeille, mutta otinkin Nasun liiaksi haltuun esteellä ennen keppejä, eikä se esteen jo ylittäessään ollut saanut kehotusta kepeille, jotka olivatkin sitten ihan hukassa, kun lähdin itse liikkumaan. Aika fiasko siis :) Viimeisillä hypyillä kulmasin sen taas liiaksi ja jäin taakse tyhmästi ja se luki esteen suoraan edestä vaikka tarkoituksenani oli takanaleikata. Joten hylppä siltäkin radalta :)
Noh. kaiken sähläyksen jälkeen voittorata tuntui jopa ihan sujuvalta menolta. Alun hankala valssi meni hyvin kun käskytin käännöksen rimanpudotuksen uhalla ja sylkky kepeille oli enemmän kuin onnistunut. Loppurata olikin sitten tosi helppo ja juoksin minkä jaloista pääsin, kun mentiin putkesta toiseen ja aina pari hyppyä välissä. A:n kontaktilla hutiloin Nasua taas putkeen ja siinä oli hiuksen hieno vaaranpaikka tehdä kielto, mutta sinne se onneksi sujahti ihan oikein. Puomin jälkeen ei oma usko enää meinannut kestää kun toive puhtaasta radasta nousi niin suureksi, että jalat meinasivat pettää alta. Juoksin loppusuoran Nasun takana tuskin hengittämättä odottaen jonkun rimoista putoavan.
Riemu oli aika sanoinkuvaamatonta, kun jopa se viimeinen pysyi kannattimillaan :)

15.7.2008 Onnea Nette!  - Fanny


11.7.2008 Loviisassa noutajien parissa  - Fanny
Perinteitä noudattaen tänäkin kesänä suunnattiin SNJ:n kesäleirille. Nette jäi tällä kertaa kotiin äidin seuraneidiksi. ;)
Tiina ja Luna tulivat Tampereelle jo tostaina. To-su meni treenaillessa periaatteella ei se laatu vaan se määrä! ;) Sunnuntaina ahtauduttiin kimpsuinemme ja kampsuinemme Poloon, joten autoon ei todellakaan jäänyt hukkatilaa. Kumma kun kaikkien näiden leirivuosien jälkeen edelleenkin tulee otettua ihan liikaa roinaa mukaan...

Maanantai ja tiistai kulutettiin NOME-treeneissä. Näistä ei oikein saatu mitään irti.
Keskiviikkona Fire-pentue täytti vuosia. Juhlinnan määrä tosin riippuisi iltapäivän TOKOkokeesta...
Aamupäivällä kävin katselemassa WT:n möllikoetta. Saipa taas vähän ideoita omiin treeneihin. Alkoi todella harmittaa etten mennyt NOMEkoulutuksen sijaan WT:een.
Iltapäivällä koitti VOI-luokan debyytti SNJ:n TOKOmestaruuskokeessa. Madde oli ollut koko aamupäivän parakissa, kun olin ollut mölliWT:tä katsomassa, joten sitä ei väsymys painanut. Samaa ei voi sanoa ohjaajasta, jolla oli takanaan neljän tunnin yöunet... ;)
Koe alkoi tuttuun tyyliin paikkamakuilla. Toisin kuin viime kokeessa, M vaihteeksi nousi ekalla käskyllä sivulle -> tästä 10.
Liikkeet oli jaettu kahteen osaan. Ekassa osiossa tehtiin seuruu, istuminen, luoksari ja ruutu. Seuruuseen ollaan paneuduttu viime kokeen jälkeen, joten haahuilut eivät toistuneet. Yksi perusasento oli vino, joten seuruusta 9. Istuminen myös 9. Luoksarista 9½, seisominen hiukan hidas. Vauhti pysyi erinomaisena koko ajan! Ruutu alkoi lupaavasti... Sanoin valmistelusanan -> M katsoi ruutuun. M lähti käskystä innoissaan ruutuun.... Kunnes siiselin aivotoiminnassa tapahtui häiriö.... Juostuaan lähes oikean etumerkin kohdalle, Madde teki uparit ja lähti tulemaan täysiä takaisin päin. Minulla meni hetki rekisteröidä se, että koira juoksee hyvää vauhtia kohti. Onneksi M lähti toisella "ruutuun"-käskyllä takaisin ruutua kohti. Pysäytin sen ja ohjasin uudelleen ruutuun ja siitä maahan. Lisäkäskyjen takia 8. Huh!! :P
Toinen osa alkoi hyppynoudolla. Liike sujui erinomaisesti siihen asti kunnes M oli palauttamassa. M oli nimittäin menossa hyvää vauhtia esteen ohi... Sain ihan viime tingassa sanottua uuden hyppykäskyn -> 8. Metallinoudosta 10, tunnarista 9 (tökki muita kapuloita), kaket 9½ (eteni?). Kokonaisvaikutus 10. :) Tuomari oli ilmeisen tyytyväinen suoritukseen, näin hyvin toimivia labradoreja kuulemma näkee harvoin. ;)
Pullan vauhdikas suoritus tuli jopa itselleni yllätyksenä! Se keräsi näköjään hyvin viettiä kehän laidalla odottavasta HauHau- koiranmakkarasta. ;) Toisessa osassa tosin kyttäili ruokaa, mutta onneksi se ei häirinnyt suoritusta. Häröily ruudussa menee kuumenemisen piikkiin (jopa manaatti voi kuumentua!). Ilmeisesti jotenkin sotki ruudun kierrä-temppuun, mitä ollaan tosin tehty vain ja ainoastaan lyhtypylväillä/puilla. Hmhm...

Torstai meni tokoillessa ja päivällä käytiin tekemässä omat NOMEprivaattitreenit Tiinan, Ullan ja Lotan sekä Martin ja Sonan kanssa. Perjantaina aamupäivällä taas nomeilua Maaritin valvovan silmän alla. Hyvin tuli käytyä läpi käsimerkkejä ja pillin käyttöä! Iltapäivällä taas tokoilua. Merkkiä ja ohjattua pitää alkaa treenailemaan, niistä kun on vasta perusteet hanskassa.

8.7.2008 Ajantasausta  - Matleena
Hellun innoittamana nyt vihdoin pientä päivitystä :)
Aluksi mainittakoon, että lainakamuni Nasu ( Eventually Eowyn) saavutti Suomen tottelevaisuusvalion arvon! :D Nyt kelpaa ohjailla tottelevaista koiraa agissa!
Agrintamalla ollaan Nasun kanssa taas askel lähempänä tavoitteitamme, kun kankesimme itsellemme toisen nollan ykkösistä 1.7. Jeejee :)
Rata oli Rantamäki-Lahtisen just sellainen meille sopimaton juoksurata, joka on näennäisessä yksinkertaisuudessaan super helppo. Eli siis vaikea :) Kieltoja meinasi tulla parissakin paikkaa, kun linjat vähän epäonnistuivat. Tyytyväinen voi kuitenkin olla kontakteihin. 2on2off tuli otettua, tosin A:lla varasti ihan aavistuksen, siitä johtuen tuli pieni häslinki keppien syöttöön. Kepit kuitenkin oikein, josta olen todella iloinen. Pystyin jopa viemään kepit vasemmalta puolelta mikä on ollut Nasulle hiukan vaikea :)
Kaikenkaikkiaan olen todella tyytyväinen sillä kisojen suhteen meillä on tällä hetkellä tavoitteena puhtaat kontaktit ja kepit, joten nollarata oli suorastaan bonusta jo saavutettujen tavoitteiden päälle x)
Toinen rata oli het paljon omamman tuntuinen kimurantteine paikkoinensa. Lähdin kuitenkin ohjaamaan ihan metikköön heti alusta, kun jäädyin vähän just ennen meidän vuoroa ihaillessani bc Sinin nollarataa. Vedätin koiran ohi kolmannesta esteestä (pituus), kun pakitin vaan liian pitkälle enkä tajunnut kääntää :O Tästä hämmentyneenä ohjaus tietty lässähti ihan kokonaan ja käskytin puomin kontaktin löysästi. Nasu otti ohjat heti käteensä kun huomasi että en ole tosissani ja hiipi kontaktin läpi. Uusin kontaktin, joka sekin tuli vähän huolimattomasti. Harmitti :(
Noh. vielä jatkamme taistoa ykkösissä hakien varmuutta ja rentoutta. Kaippa se viimoinen tulee kun on tullakseen :)

26.6.2008  - Fanny
Vihdoinkin aikaa kirjoitella kuulumisia, kun kevään pääsykoerumba on ohi! Heinäkuussa sitten valkenee, onko ensi keväänä edessä jälleen pääsykoekirjoja... ;)

Kesäkuun alussa käväisimme Oulussa Madden kasvattajan kanssa. Lauantai meni TOKOn joukkue-SMissä ja sunnuntaina pidettiin Lost-pentujen jälleennäkeminen. TOKOn SM kisailtiin Äimäraution raviradan viheriöllä. Sää oli ihan mahtava, aurinko paistoi, mutta oli onneksi viileä! Järjestelyt toimivat erinomaisesti, kehän olivat hyvät, tulokset saatiin ajallaan jne. Todellakin jotain ihan muuta kuin viime vuonna!
Reijo Hagström tuomaroi AVOn paikkamakuun, jäävät ja luoksarin. Maddelle paikallamakuusta 9, kun ei noussut ensimmäisellä käskyllä istumaan. Kun kävelin koiraa kohti, niin silloin jo arvasin, ettei se tule nousemaan ekalla. Sen verran hyvin näytti juurtuneen nurmikkoon... Jäävissä seuruu oli kökköä, mutta muuten hyvin. Maahan menosta ei taas viitsinyt nousta ekalla! Luoksari ihan kiva, stoppi vähän löysä. Tähän voi olla kuitenkin tyytyväinen, sillä vielä 4 päivää aikaisemmin koko liike oli ihan pilalla!
Veijo Kinnunen tuomari vuorostaan seuruun, noudon, kaket ja hypyn. Seuruu oli yksinkertaisesti ihan ruskeaa! Koira seilaili ihan jossain muualla, kontaktia oli satunnaisesti ja yhden lisäkäskynkin jouduin antamaan. Aargh. Noudossa kapulan liimaukset pettivät ja se hajosi kentälle. Noh, uusi yritys ja tästä 9, M ravasi puolet palautusmatkasta. Kaket 10. Nämä ovat aiheuttaneet ihan hulluna päänvaivaa! Hypyssä hipaisi estettä: 8½. Kinnusen sanoin ”tasainen suoritus sekä koiralta ja ohjaajalta” ;).
Kauhean tyytyväinen ei tulokseen voi olla... Olen treenaillut ihan liikaa koemaisesti, mistä on kuitenkin hyvänä puolena tullut ennustettavuus: koe meni oikeastaan juuri niin kuin treeneissä! Ongelmia on ollut treeneissäkin maasta perusasentoon nousussa, mutta siihen en ole puuttunut -> näkyi heti kokeessa. Seuruu tosin oli surkeinta ikinä… Mutta tästä ainakin oppi sen, että koetreenit tarvitsevat tuekseen sen tekniikkatreenin. Kantapään kautta nääs. ;)

Joukkueemme tavoitteena oli saada kaksi tulosta, ja Madden lisäksi ykkösen nappasi Pia Leinosen Ekkuli ALO:sta. VOI ja EVL koirakoille nollat. Lopullinen sijoitus oli 28/44, eli parempaa kohti mennään! 2006 tuli yksi AVO3 (ja neljä 0-tulosta), 2007 yksi ALO1 (kolme 0-tulosta) ja nyt jopa kaksi tulosta! Wow! ;D Varokaa bordercolliet…

Sunnuntaina vuorossa oli pentutreffit Oulussa. Lostit saivat sosiaalistua keskenään ja vähän treenailtiinkin NOME-juttuja. Paikalle oli saatu 6/9 kipaletta. Kotimatkalla poikettiin vielä Oulaisissa katsastamassa seitsemäs pentu.
Jälkikasvu oli aika reipasta sorttia, yksi narttu oli kuin toinen painos äidistään, aika rauhallinen ja samanlainen äänirepertuaarikin löytyi! :)

Madden TOKOtulokset
Lost-pennuille uusia kuvia sekä pentutreffiräpsyjä


16.5.2008 Nomeleirilläkin käväistiin...  -Fanny
Pikkuisen myöhässä olevia kuulumisia NOMEleiriltä (1-4.5).
Hävettävän suuri aukko ollut leirisivistyksessä, sillä Labradorikerhon NOMEleiri tuli koeajettua vastaa tänä vuonna!

Leiripaikka oli Muuramessa Riihivuorella. Maastot olivat hieman mäkisiä, joten liikuntaa ainakin sai! Mökki sisälsi meidän lisäksi Madden sisarukset Nellin ja Ronskin sekä Lotta-tyttären. Pari blondiakin (Nette ja Fendi) oli mökin täytteenä. Leirille oli myös tullut Madden poika Otso, joka on todella kavanut isoksi! Virtaa pojassa myös riitti! :)

Kouluttautumassakin käytiin, parissa eri ryhmässä (ALO ja NOU1... wtf). Tehtiin linjoja, kakkosmarkkeerauksia jne. Madde selkeästi mielestäni osasi tehtävät, mutta toiminnasta puuttui lähestulkoon kaikki into ja sen myötä myös näyttävyys. Palautukset olivat aikalailla kategoriassa sunnuntairavailu. Blaah. Vinkkejä saatiin palautusvauhtiin, mutta niiden toimuvuus on jo aikalailla testattu.
Vauhtiongelmat pohjautuvat vireeseen ja jos se ei ole tarpeeksi ylhäällä, niin eipä sitä karkuun juoksemisilla nosteta. Madden virettä ei oikein saa kunnolla nousemaan kukaan muu kuin se itse. Ts. jos vire on alhaalla eikä M ole "fiiliksissä" lähtiessään tekemään jotain --> Luumu. Vireen nostamisen kanssa on harrastettu aikamoista taiteilua jo tokossa.
Summa sumarum: jatkamme NOME-B:n parissa, jossa koira voi lillua omaa vauhtiaan takaisin. WT:tä (joka olisi enemmän se minun juttuni) leikitään sitten joskus tulevaisuudessa sen seuraavan labbiksen kanssa. Tietysti sillä varauksella, että Madde löytäisikin sisäisen gepardinsa. ;)

Sunnuntaina osallistuin Madden ja Lotan kanssa mölli-WT:seen. Järjestelyt olivat jokseenkin eksoottiset, mutta onnistuin kuitenkin olemaan oikean koiran kanssa oikeassa paikassa about oikeaan aikaan.
Ykkösrastilla oli lyhyt pätkä seuruuta, jonka jälkeen tuli ykkösmarkkeeraus penkan juureen lammikon taakse. Madde suoritti tehtävän erinomaisesti, mutta ylläri palautusvauhdista meni pisteet. Yht.17p.
Lotta meni ihan söpösti myös, mutta kävi kusella lammikon reunassa (vesivessa ;P) ja palautus oli vähän mitä oli.
Kakkosrastilla tuli ensin ykkösmarkkeeraus ja sitten samaan paikkaan ohjaus. Lotta meni muuten kivasti, mutta kusi jälleen palautuksessa. Prinsessa, jonka palautusvauhti oli taas dumtidumtiduu-ravia, seurasi esimerkkiä omalla vuorollaan... Hmhm. Tästä raavittiin kasaan 9p.
Yllätykseksi saatiin Madden kanssa "tuomareiden valinta"-palkinto, koirakkona jonka olisi kuulunut olla finaalissa, mutta ei jostain syytä päässyt (aka säälisäkki ;P). Finaaliin olisi tarvinnut kummaltakin rastilta 11p.

Tietysti leiri oli paljon muutakin kuin vain koiran treenausta, mm. sosiaalistumista grillin ääressä pikkutunneille saakka, kavereiden näkemistä, koirien kuvailua jne. Löysin myös uuden adoptiokohteen, Leon. ,) Kun sen korvat nostaa ylös, niin tuulenvire käy läpi!

Madde tapasi myös yhden illan juttunsa Epun. Eppu olisi mieluusti ottanut uusiksi, mutta Madde ei oikein lämmennyt... ;) Syykin urosten suureen innostuneisuuteen Maddea kohtaa paljastui maanataina 5.5, sillä Madde aloitti juoksun. Juuri täydelliseen saumaan, sillä seuraava fanfaari on SM TOKO Oulussa 7.5.

4.5.2008 VOI jehna!!!  -Saara
Tänään kahviteltiin (oikeammin jätskiteltiin) sitten kunnolla. Viikko sitten Seinäjoella, pohojammaan kotisyrämmessä ottivat Viggo-vihuripää ja Nasu, suomen lahja gepardien pikajuoksulle, komiat nollavoitot ja tänään tokoili äitin pikku-V hirveässä ilmastossa ja t.i.u.k.a.n. tuomarin alaisuudessa itselleen VOI1-tuloksen luokkavoitolla!!!

Päivä lähti käyntiin vilpoisasti, mutta pirun kuumaahan Kyröskoskella sitten lopulta oli. Aurinko tahtoi paistaa zeniitistä metsäkentälle, ja kun tuomari rupesi noudattamaan pisteissä arvokisalinjaa rupesivat jalat tutisemaan jo muustakin kuin lämpöhalvauksesta;)

Viggo starttasi kolmantena luokassaan ja pidin poikaa kentän ainoissa mahdollisissa varjoissa pk-esteen alla. Rauhallinen(?) odottelu ennen kisaa toimikin hyvin, sillä kaikki tarvittava oli jo tehty aamun muistutustreeneissä. Vireen säätely oli kyllä yli kahdenkympin kuumuudessa ja täydessä helotuksessa vaikeaa, mutta näemmä onnistuimme aika hienosti :)

Paikkamakuu oli vaikea ja pudotti odotuksia: teet vain parhaasi, tässä kuumuudessa ja tiukalla tuomarilla ei välttämättä onnistuta. Makuussa kaksi käskyä alas, sillä liikkeenohjaaja ei odottanut, että ohjaajat sanovat "valmis" ja näin ollen Vigolla ei ollut katsekontaktia ensimmäiseen käskyyn. Lonkanvaihto ja tuomarin mielestä vinohko makuuasento riittivät 7 pisteeseen.

Seuraaminen aloitti yksilöliikkeet mukavasti, sillä olin saanut Vigon mukavalle kuuntelutaajuudelle ja skarpiksi. Virtaa tuntui vielä pihisevän ja kuitenkin koira malttoi koko kokeen odottaa palkkaa, vaikka ketjutusta on ollut aivan liian vähän. Suusanallinen palkka piti yhteisen siteen tiiviinä koko kokeen ajan. Sopiva vire ja reilua kivaa yhdessä tekemistä!!! Seuruussa pieni ötökän päälle astuminen, josta koira säpsähti, sekä väljyyttä kääännöksissä. Pisteitä tiukat 8,5. Hienoa työtä silti Vigolta tässä säässä!

Istuminen 10 pistettä.

Luoksetulo 10 pistettä!!! Mappe keksi meille loistavan opetusmetodin ja se auttoi ongelmakohtiin!

Ruutu 10 pistettä. Viggo etsi alustaa ja plysäytin maahan mukavasti keskelle! Ruutuseuraaminen parantunut hirveästi!

Hyppynoudosta 7 pistettä, sillä korjasin apukäskyllä takaisintulon, että hyppää yli, parempi niin! heitto kun oli vino, mutta vielä ihan hyvällä sektorilla.

Metallista 8,5 ainakin siksi, etteivät meno- ja tulovauhdit olleet tasavauhtisia.

Tunnarista saimme pisteet ja tämäkös lämmitti mieltä! Töitä on tehty niin paljon ja yhden tunnarin päivävauhtia. Oikea tuli, mutta loppuun Viggo väsähti ja pudotti kapulan ulottuvilleni ja yritti nostaa maasta, mutta rantakelin tainnuttamana jäi itsekin maahan ;) 5 pistettä :)

Kauko-ohjauksesta tuomari heltyi jo kehumaan ja sanoi, että siinä nähtiin keinutuoli. Paljon on harjoiteltu että hienot liikkeet toimisivat kehässäkin, eivätkä vain treeneissä, uujee :) 10p

Kokonaisvaikutuksesta ei ollut tuomarilla valitettavaa ja 10 pistettä tuli :D
Jeeh! Mielettömän hienolta tuntuu, kun ukkeli taisteli näin kuumalla ja tietenkin vielä hienommalta tuntuu,kun pisteet on saatu tiukin kriteerein :) Kohti erivoin kokeita, kääks :)

Agilityrintamalla on taisteltu hallinnoinnin kanssa, sillä kisoissa pieni koira irtoaa yllättäen enemmän kuin treeneissä ja herkkä ohjautuminen ja vauhdikas kovapäisen koiran draivi ovat olleet vaikeasti yhteensovitettavissa. Usein on ollut pienestä kiinni ja hyvin vanavedessä monesti uidaan, mutta Seinäjoki antoi taas uskoa ja luottoa agilityynkin!

Tällaisista onnistumisista pitää nyt hieman nautiskella, ja viritellä itseään vasta myöhemmin (eli liian pian:)) treenausmoodiin :) Viggo saa nyt pienen huilin ennen ensi viikonloppua ja nelivuotias kiittää myös kaikkia synttärionnittelijoita, synttärit menivät jo huhtikuun alussa, mutta synttäriotos ei sivuille vielä suostunut asettumaan.

Lopuksi suuret kiitokset treeniavusta: Nasu ja Eve, Mappe ja Fanny, Johannes, oma äänimieheni ja noutajatreeniporukka! Spesiaalikiitokset treenipiristys Herkulle, maailman suloisimmalle koiravauvalle!

1.5.2008 Onnea rakas Reetu!  -Matleena ja muut

1.5.2008 Viikolopun 26-27.4 terveiset  -Matleena ja Fanny
Onnistumisia agilityssä: Lauantaina Lagun kisoissa Seinäjoella, Saaralle ja Vigolle VOITTONOLLA MEDI3-luokassa!!! Näin saatiin Vigon valiokello käyntiin :D
Sunnuntaina pari luokkaa alempana hiljattain yhteisen kisataipaleen aloittaneet Matleena ja Nasu voittvat maxi1-luokan nollalla. Uskomaton viikonloppu! :D

Meanwhile in Inkoo...
Viime viikonlopun vietin Labradorinnoutajakerhon TOKO&PK leirillä Inkoossa. Tokokouluttajina olivat Riitta Jantunen-Korri ja Pekka Korri (kennel Tending). Madden kanssa olimme VOI/EVL ryhmässä Riitan opissa. Labbiksia oli saapunut leirille mukava määrä. Kiva, että tokokin vähän nostaa päätään labbisten keskuudessa! :)

Lauantaina käytiin 5 liikettä läpi. Madden kanssa otettiin seuruu, ruutu, luoksari, kaket, ja vas/oik. askeleet. Saatiin hyvät vinkit seuruun käännöksien ja paikan parantamiseen sekä koiran takapään työskentely parantamiseen ympyräseuruulla. Ruudusta taas lähdetään häivyttämään alustaa ja opetettiin koiralle ruudun keskiosan hahmottamista käymällä näyttämässä koiralle ruutu. Kynä sauhuten yritin poimia kaikki vinkit muistiin paperille. ;).
Lauantaina oli myös Pekan loistava luento koiran motivoinnista ja kisakestävyydestä. Paljon tuli asioita, mihin en ole kiinnittänyt suurempaa huomiota (mm.kokeenomaisen treenauksen tärkeys). Kokeenomaisesti olen treenannut hävettävän vähän! Luennosta sai todella hyvin asiaa irti! Sai taas huomata, etten ole tiennyt tokosta kuin pienen osan jäävuoren huippua!
Illalla kehiteltiin leirikämppis Hellun kanssa vihjesanoja ja kehiteltiin hyvät metodit kisavireen hankkimiseen... ;) Katsotaan miten ne lähtevät toimimaan.

Sunnuntaina tehtiin neljä vapaavalintaista liikettä (meillä seuruu, VOI-nouto, EVL-hyppynouto, ruutu) koemaisesti putkeen. Erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, mitä ohjaaja tekee liikkeiden välillä. Madden kanssa olen jonkin verran tehnyt superpalkalla koemaisesti liikkeitä, joten sen vire pysyi todella hyvin yllä. Seuruussa ja ruudussa alkoi vähän jo kuumenemaankin. Liikkeiden välit Madde tekee kivasti, sillä se pysyttelee lähellä eikä sitä tarvitse erityisemmin tsemppailla. Vähän erilailla kuin Nette, joka lähti kokeissa helposti elämöimään. ;)

Leirin annista saisi helposti tarinoitua kirjan, joten olen erittäin tyytyväinen saamaamme oppiin! Seuraava haaste on sisäistää kaikki uudet asiat...
Kiitokset vielä järjestäjille, kouluttajille ja leiriläisille erinomaisesta leiristä! Ensi vuonna uudestaan! :)

Kuvia VOI/EVL koirista tokoleiriltä


2.3.2008 Pieni musta koira tokoilee  -Fanny
Aamulla klo.8.00 lähdin suunnistamaan aina-niin-mielenkiintoisilla Eniron ohjeilla kohti Kangasalaa. Muutaman harhakäännöksen ja teollisuusalueella seikkailun jälkeen olin taas kartalla. Uskonpuute iski, kun ohje johdatti "Ei talvikunnossa pitoa"- tasoiselle pikkutielle. Onneksi samaa reittiä tuli myös yksi toinen kokeeseen tulija, joten päästiin perille.

Aamulla olin aavistellut, että meille varmasti osuu joko ensimmäinen ja viimeinen numero. Noh, nro.20 sieltä tuli, eli vihoviimeinen. Joitain asioita vain tietää. Ensin tehtiin kaikki paikallamakuut pois alta. Maddelle kymppi tästä. Jännitysmomentti syntyi, kun yksi piilossa olijoista oli nähnyt liikkurilla ja tuomarilla sellaisen ilmeen, ts. joku koira oli noussut ylös. ;)
Aikaa oli pm:n jälkeen reilusti, joten käytiin pienellä lenkillä, katseltiin EVL:ää ja vein Madden autoon, jotta saisin panikoida rauhassa.

Madde oli ennen starttia tosi hyvässä vireessä, jonka piti erinomaisesti yllä kehässä. Asiaa auttoi superpalkka kehän laidalla. :P
Seuraaminen meni osittain paremmin kuin odotin. Käännökset olivat huomattavasti säpsäkämpiä kuin treeneissä, mutta kontakti tippui välillä. Tämä voidaan laittaa superpalkan piikkiin, sillä M ei ilmeisesti oikein keskittynyt. Tästä meille 9p.
Maahanmeno, luoksari ja seisominen menivät nappiin, kympit kaikista. Luoksariin saa olla erittäin tyytyväinen! Vauhti oli todella hyvä koko ajan ja pysäytys napakka. Ollaankin kaskitytty oikeastaan vain pysäytyksen nopeuteen, kokonaisena liikettä ei olla otettu ikinä. Mutta kokeessahan näitä voi aina testata ;).
Noudosta saatiin 8. Pistemenetykset voi laittaa täysin omaan piikkiin. Annoin käskyn turhan huolimattomasti, joten Madde tarvitsi vielä toisen käskyn ennen kuin lähti noutoon. Loppu menikin hienosti, vauhti pysyi todella hyvin. Tosin kapulan ylösotto saisi olla vähän hienovaraisempi...
Kaket pelottivat minua eniten, sillä niissä on ollut vähän kaiken näköistä häikkää. Ensimmäinen istuminen jäi vajaaksi, mutta muuten hyvin, 9½p.. Hypyssä M kolautti takaisin hypätessään estettä (ei mitenkään yllättävää), joten tästä 8. Kokonaisvaikutus 10.
Itseäni ei ole pitkään aikaan jännittänyt suorituksen aikana niin paljon! Yleensä jännitys on nimittäin kadonnut kehässä. Madde oli onneksi oikein reipas! Pistesaaliimme oli 188½. Saimme myös luokkavoiton ja kunniapalkinnon. Seuraavaksi tähdätään suoraan voittajaan, jossa on tekemistä vähäksi aikaa. ;)

Madden tokotulokset

25.2.2008  -Matleena
Aika lailla agilityn merkeissä on viime aikoina menty. Ja se on hienoa siis :)
Viime viikolla saimme tilaisuuden saada oppia huipputaitavalta ex-coachiltani Hanna-Marilta ja viime lauantaina olimme opppimassa Jaakko Suoknuutin johdolla mm. jaakotuksia.
Jaakon opeissa olin ensimmmäistä kertaa ja kokonaisantiin olen erittäin tyytyväinen. Oman ohikiitävän lyhyeltä tuntuneen vuoron aikana ehdin saada paljon uutta ajateltavaa ja uusia ideoita harjoitteluun.
Aluksi Jaakon rata tuntui aivan mahdottomalta, eikä kohtiin tuntunut olevan mitään järkeviä ohjauksia. Yritin tasapainoilla poukkoilevien ajatusteni välillä miettien miten joku kohta tehtäisiin sujuvasti ja miten kyseinen kohta voidaan tehdä Nasun kanssa. Onneksi ohjaukset ja rata käytiin läpi vielä yhdessä ennnen radalle menoa, sillä muuten olisin seisonut tumput suorina miettien mikä este on kakkonen, saati kolmonen :)
Jaakolla oli kaikkiin kohtiin mietityt kuviot ja ohjaukset. Ne olivat kaikki lähes poikkeuksetta meille todella vaikeita juttuja. Tiesin jo koulutukseen lähtiessä, että Jaakolla on vaan yhden tasoinen rata, joka on vaativa, mutta jonka kukin koirakko pyrkii tasosta huolimatta suorittamaan parhaansa mukaan.
Paloin kuitenkin halusta osallistua Jaakon koulutukseen, vaikka pelkäsin että ollaan hyvin alkeisia hänelle.
Jännitykseni oli tietysti aivan turhaa, sillä koulutus meni hyvin, vaikkakin radan suorittamisen sijaan me keskityimme koiran esteopetteluun ja ohjaajan käsien hallintaan ;)
Sain apua Jaakolta juuri sellaisiin perustaviin ongelmiin mitä meillä on Nasun kanssa ollut mm. Palkkaukseen ja koiran estevarmuuteen.
Oma ohjaukseni sai ansaitusti risuja ;D Kädet tekee ihan liikaa ja liian nopeasti mm. olkapäät liikkuvat liikaa. Niitä veivattiin ihan kädestäpitäen oikeaan kuosiin :) Jalat sen sijaan saavat liikkua nopeasti ja niin ne onneksi tekevätkin, tosin rytmin säätelyssä olisi parantamisen varaa. Pitää tietää milloin juostaan ja milloin himmaillaan.
Ohjauskuviollisesti tuli hinkattua sylikäännöstä, jota olin jo onneksi ottanut Nasun kanssa vähän, sekä minulle että koiralle täysin uutena tullutta jaakotusta. Tässä huomasin kauhukseni olevani ihan yksikätinen. Vasemmalle jaakotus meni ihan surkeasti. Noh. ohjaus noin muuten on kyllä erittäin kivantuntuinen ja Nasu kääntyi sillä erittäin hyvin. Noin kaiken kaikkiaan ohjauksellisesti tärkeintä on kuitenkin jatkuva "valvonta päällä". Koiraa ei jätetä selän taa, eikä vedätettäessä käännetä selkää, muuten koiralle tulee kiire. Katseen pitää olla koirassa. Tätä ei voisi liiaksi toitottaa.
Kokonaisuudessa meidän yhteispeli on ihan hyvällä mallilla, kunhan rauhoitan ohjaukseni ja lopetan husimisen ja hätiköimisen. Nasu on sen verran luupäinen ja kiihkeä kaveri, että meidän molempien häsätessä radalla näyttää homma lähinnä siltä, kuin kaksi atomipommia räjähtäisi. Eihän siitä väistämättäkään synny muuta kuin ydinsota ;) Jes! Mutta jahka ohjaaja oppii hallitsemaan sulavat ja linjakkaat käsiohjaukset ja koiraa palkataan oikein ja saadaan estevarmuutta, niin eiköhän homma ala pelittämään :D

17.2.2008 Hienosti meni vaikka huonosti meni  -Matleena
Suu kuivuu. Jalkoja pakottaa. Hiki nousee pintaan ja sydän tykyttää. Juuri kun pitäisi olla valmis käyttämään kaikki panokset nopeaan sekuntien juoksukarkeloon, tuntuu kuin jalat uppoaisivat polvia myöten suohon. Puhallan keuhkot tyhjiksi ja annan merkin koiralle - se on menoa sitten!
Tuntemukset oli kuin MM-lähtöviivalla (liekö tietäisin miltä siellä tuntuu), vaikka kyseessä oli agin epikset ja vielä möllirata :) Paineet oli kovat, liekö itse luodut vai ympäristön sanelemat, joka tapauksessa hiukan jännittävä tilanne. Kyseessä siis lainakoirani Nasun ja minun eka epävirallinen esiintyminen agiradalla.
Rata oli periaatteessa sopiva möllirata, muutamaa keskiosan siksak- kuviota lukuun ottamatta. Kyseiset säädöt pelottivat jo alkuunsa, sillä meidän valmiissa ohjausrepertuaarissa oli vain valssit millä selvitä kuvioista. Takaraivossa sykki erityisesti pelko ansaputken ohituksesta ja rimojen ylhäällä pysymisestä. Jännitystä olis siis ihan riittämiin radalle lähtiessä ja huonoa epävarmuutta ohjauksessa juuri siinä ratkaisevassa kohdassa.
Alkurata sujui juuri niinkuin pitikin, kunnes tuli se kohta missä "arvotaan" ohjaus. En muuttanut suunnitelmaa sentään enää kesken radan, mutta rataantutustumisessa mietin ja mietin miten kyseisen ansaputken otan. Päädyin sitten sivuttain liikkuvaan valssiin, jonka epävarmuuksissani toteutin käytännössä liian myöhään ja ohjaava käteni ohjasi liiaksi eteen, jossa oli ansaputki. Tässä kohtaa emme kuitenkaan vielä hyllyttyneet, mutta pitkän kaarteen takia ja "pakan" ns. hajotessa meni loput valssit sitten vähän "blörinäksi" ja pari rimaa tuli alas. Rimavirheet häiritsivät selvästi Nasun keskittymistä ja omaani ja ohjasin sen ohi seuraavasta hypystä ja väärään päähän putkea, josta siis vihdoinkin se hylly :) Siitä sitten kaasuttelimme virheettömästi maaliin.
Positiivisessa tarkastelussa startista jäi ennen kaikkea erittäin hyvä maku. Kontaktit menivät erittäin hyvin: Nasu pysähtyi alas ja lähti liikkeelle käskystä, minun irrotessa reilusti eteen. Myös kaikki muurin palikat pysyivät niille tarkoitetuilla paikoilla, vaikka olinkin vähän edellä. Jes! :)
Nasu teki kyllä kaikkensa meidän suorituksen eteen. Sen vireys ja kisahermot olivat kyllä niin kohdallaan, kun se ei nosta kierroksia muista koirista, eikä niiden suorituksista. Starttiviivalle asti säilyy aivan viilipyttynä ohjaajan pimahtaessa, eikä joskus treeneissä esiintyvää varastelua ollut ilmassa ollenkaan :D
Kokonaisuutena kisasta jäi niin hyvä fiilis, että suorastaan harmitti, ettei ilmoitettu itseämme myös kisaavien radalle. Keppien ollessa vielä vähän hinkkauksen alla päätettiin jättää kuitenkin se stratti vielä väliin ja treenailla ne kisakuntoon rauhassa.
Onneksi pahimmat paineet nyt poistuivat ja näki vähän miten homma toimii muaalla kuin treeneissä. Tästä on hyvä jatkaa... ;)

Kuvassa yksi aivan liian suloisista Ragdoll-vauvoista, joita kävimme iltapäivällä kuvaamassa Even luona.

4.2.2008 Talviterveiset  -Fanny
Meistäkin kuuluu pitkästä aikaa! Tammikuussa kävimme Madden kanssa reilun viikon sukulointireissulla sukuloimassa Madden sukulaisia Ullan luona Vikajärvellä. Päästiin sopivasti karkuun tassunpesu rumbaa!
Vietettiin ranuallea extreme viikonloppu, jossa pääsin kokeilemaan moottorikelkalla cruisailua. Erittäin kiva manopeli, vaikkakin oli pienosia ennakkoluuloja sitä kohtaan. ;)
Pidin marras-joulukuun treenitaukoa NOME:sta, sillä Madden meno oli jotenkin kovin vaivalloista. Juoksut aiheuttivat noin 4kk laamakauden... Korkatiin NOME-treenitauko päättyneeksi ja vastapainoksi treenailtiin parin kuukauden tauon edestä. ;) Madden vauhti oli (toistaiseksi) noussut ihan uudelle tasolle. Toivottavasti tällainen laama-ilmiö ei toistu joka juoksun jälkeen, sillä se lyhentää koekautta aika merkittävästi...


Viime viikon tiistaina Lotta tuli vastavierailulle tutustumaan kaupunkikulttuuriin. Hyvin neiti pärjäsi, vaikka olosuhteet olivat jotain ihan muuta verrattuna Vikajärveen. Äiti ja tytär viihtyivät toistensa seurassa, Nette yritti näyttää siltä, että se pitää pienestä keltaisesta. ;)

Lotta on eloisa tapaus myös sisätiloissa, tai sitten olen vain tottunut vegatiivisiin koiriin. Tulopäivänä ajattelin aktivoida otuksen aivokapasiteettiä, jos se vaikka väsähtäisi. Kaivoin koiranleluvarastostani wannabe kongin, jolle ei ole aikaisemin juuri käyttöä ollut (myönnetään, olen erittäin huono aktivoimaan koiriani). Kukaan kolmesta ei oikein letkauttanut korvaansakaan, mutta heti kun ensimmäinen nami tipahti ulos, niin kongi oli kaikkien suuressa suosiossa. Labradori mikä labradori. ;)
Kolme koiraa menivät oikein hyvin siinä missä kaksikin. Pientä verenpaineen nousua aiheutti Lotan hihnakäyttäytyminen, tai sen puute ja tarve ilmaista olemassaolloaan haukahtelemalla klo 7.00 aamulla, kun itse haluaisi olla vielä untenmailla... Mutta muuten Lörpe oli oikein rakastettava otus. :)


Seuraavat kaksi viikkoa vietän toisella puolella päiväntasaajaa Mauritiuksella. ;) Kiva maisemanvaihdos palmuihin keskellä talvea! Nette pääsi lomailemaan Vihtiin ja Madde jatkaa yhteiseloaan Lotan kanssa Ullan hoivissa.


Kuvamateriaali pohjoisesta

20.1.2008   Viikonloppuja  -Saara
Reissussa on rähjäännytty koko viikonloppu, mutta nyt viimein kotona.

Lauantaina Viggo ja Ressu lähtivät Johanneksen, allekirjoittaneen ja Mapen kanssa Alavudelle, kotiseudulle (rehellisesti mökkiseudulle, koska Seinäjoeltahan tässä ollaan), ja ajatuksissa oli käydä ryhmiksessä ja sen jälkeen Parkanossa Johanneksen salibandypelissä. Päivästä tuli rankka mutta ihan kivaakin oli. Vähän erilainen lauantai.
Ressu oli Alavudella ROP muutama vuosi sitten, mutta joutui tällä kertaa tyytymään vain lenkkeilyyn. Boring. Viggo reenasi esiintymistä innokkaasti sateessa beaglejen ja pystykorvien seassa, sillä en halunnut pitää sitä sisällä kauaa ennen kehää: siellä oli ihan kreisi meno! Mappe unohti kertoa että seurantalolla ollaan todella tivihisti yhdessä. Melkonen härdelli. Ulkokehät olisi kelvanneet Vigolle sitäpaitsi oikein hyvin.
Näyttely meni ihan jees. Nopeasti pyöri kehä, vaikka Nummijärjellä oli harjoitusarvostelija. Viggo sai jälleen EH:n, vähän kevyenä poikana. Avoimen pitkäjalkainen kollega sai kuitenkin Hyvän liian korkeana, joten kompaktia kokoa arvostettiin ihan hyvin. Jossu kertoi tuomarin jutelleen harjoittelijalle V:stä paljon hyvää, joten pieni yllätys oli vähän tyly arvostelulomake. Outo kömmähdys kävi kyllä siinä, että Vigon arvostelussa lukee: "...valkoista saisi olla enemmän ..." panee miettimään, että missä sitä vielä voisi olla? Ja valkoisesta kun ajattelin Nummijärven olevan iloinen...
Ennen lähtöä näimme vielä metsänreunassa Ressun isin ja Vigon vaarin Ticon. Nostalgiaa. Ja sai Reettakin kai reissusta ihan hyvän mielen; Ressu sai juosta Parkanossa villinä ja vapaana ja matkustaa yksin takatilassa. Viggo matkusti High Maintenance koirana ihmisten ilmoilla :)

Pikauutisina Vigon agit, joista loppiaisen kisoissa hylly ja vitonen putkesta: ohjaaja tössäytti liikkeen, Viggo kääntyi takaisin putkessa. Plöö. Ja kivoja uutisia TamSKilta: Viigu on Tampereen Seudun Koirakerhon TOKOtulokas vuosimallia 2007, jei!

Vigon arvostelu
Vigon agitulokset